.png)
Lilla Teaternissa lavalle hyppää kuiskaaja – Monologi kertoo tarinan teatterin näkymättömimmästä työntekijästä
 |
Lilla Teaternin Sufflören oikoo kuiskaajan työhön liittyviä väärinkäsityksiä. Kuiskaaja ei nykyään kyyhötä kopissa lavan reunalla ja kuiskaa, vaan useimmiten istuu ensimmäisessä rivissä ja pikemminkin huutaa kuin kuiskaa. Kuva: Robert Seger. |
Helsingin
Kaupunginteatterilla on käynnissä varsinainen monologisyksy. Taneli
Mäkelä esiintyy Arena-näyttämöllä Ruotsin
Mielensäpahoittajana, Heidi Herala pienellä näyttämöllä
Everstinnana
ja nyt tuoreimpana Joachim Wigelius
Lilla Teaternissa kuiskaajana.
Wigeliuksen
esittämän monologin nimi on ytimekkäästi Sufflören
eli
suomeksi Kuiskaaja. Näytelmä alkaa suorastaan herkullisesti, kun
näyttämölle ei ilmestykään yhtään esiintyjää. Ensi-illassa
hämmästys on käsinkosketeltavaa, kun katsojat vilkuilevat
ympärilleen.
Lopulta
näyttelijä Joachim Wigelius nousee eturivistä kuiskaajan paikalta
lavalle. Hänellä on kerrottavanaan tarina teatterin
näkymättömimmästä työntekijästä, joka parhaassa tapauksessa
ei sano koko illan aikana sanaakaan.
Tarinaa
kuljetetaan usealla eri tasolla kuin laadukkaassa
henkilöhaastattelussa. Kuiskaaja kertoo lapsuudestaan, työstään
ja teatterista laajemminkin. Näytelmän on käsikirjoittanut
ruotsalainen näyttelijä Andreas
T Olsson,
joka teki näytelmän harjoitustyönään teatterikorkeakoulussa.
Se
selittää repliikkejä, jotka suorastaan pursuavat
intertekstuaalisia viittauksia moniin klassikkonäytelmiin
Shakespearesta Molièreen ja Tšehoviin. Käsikirjoittajan
tavoitteena tuntuu olleen todistaa se, kuinka laajasti tuntee
klassikoita.
Kuiskaajan uran piinaavin näytelmä
 |
Joachim Wigelius näyttelee kuiskaajaa, joka on ihastunut teatterin näyttelijään Amandaan. Kuiskaaja on haistellut niin usein naisen yrttisavuketta, että on ryhtynyt itsekin tupakoitsijaksi. Kuva: Robert Seger. |
Kuiskaaja
kertoo tarinan yksinäisestä pojasta, joka rakasti kirjoja ja
runoja. Hänellä oli kirjekaveri Tanskassa, joka kertoili
Legolandista. Hän itse kirjoitti vastaukseksi analyysejä runoista.
Muutaman
kirjeen jälkeen tanskalainen kaveri luovutti. Kuiskaaja ei siitä
välittänyt, vaan jatkoi lukemista ja kirjoittamista.
Yksinäisestä
pojasta tulee yksinäinen mies, joka pääsee töihin teatteriin
kuiskaajaksi. Hän
astelee paikalleen huomaamattomasti, kun kongi on kumahtanut
viimeisen kerran kutsuen katsojia paikoilleen. Hän selaa jokaisessa
näytöksessä käsikirjoituksen rivi riviltä läpi ja
on näyttelijöiden tuki ja turva.
Kuiskaajaa
näyttelevä Joachim Wigelius esittelee konkreettisesti kuiskaajan työtä tämän
työkalujen avulla. Näytelmän rekvisiittana toimii nuottitelinettä
muistuttava teline, jossa kuiskaaja pitää kansiotaan.
Lisäksi
hän on rahdannut lavalle laatikkokaupalla paperia. Kuiskaajalle ei
kelpaa Clas Ohlsonin kopiopaperi,
joka rapisee, kun sivua kääntää. Siksi hän tilaa paperinsa
Lontoosta, jossa valmistetaan laadukkaita arkkeja, joiden
kääntämisestä ei tule ääntä.
Wigeliuksen
harras papereiden selaus saa yleisössä aikaan naurua. Parhaimmat
naurut Wigelius saa aikaan, kun hän selittää, mikä on kuiskaajan
kannalta pahin näytelmä. Se on Molièren Tartuffe
ja erityisesti näytelmän loppukohtaus, jossa oikeuden palvelija
selittää
tuomiotaan.
Roolihahmon
monologi kestää niin tuskastuttavan kauan, että katsojat kääntävät
katseensa kuiskaajaan. Kuinka monta sivua käsikirjoitusta on vielä
jäljellä?
Viimeiset minuutit palkitsevat
 |
Wigelius eläytyy ilmiömäisesti rooleihinsa. Hänen elekielensä muuttuu täysin, kun roolihahmo vaihtuu. Kuva: Robert Seger. |
Joachim
Wigelius esittää roolinsa valtavan elävästi. Hän kirvoittaa
ensimmäiset naurut juoksentelemalla näyttämöllä päättömästi,
kun etsii kadonneita näyttelijöitä.
Hupaisia
ovat myös kohtaukset, joissa Wigelius hyppää muiden teatterin
henkilökunnan jäsenten saappaisiin. Yksi mies esittää
parhaimmillaan neljää eri roolia yhtä aikaa.
Kuiskaaja
itse on näissä tilanteissa sivustaseuraaja. Hän on saanut seurata,
kuinka taiteilijat räiskyvät harjoituksissa ja loistavat lavalla.
Näytelmän jännite syntyykin tämän asetelman ympärille.
Kuiskaaja on niin näkymätön, että on helppo unohtaa, että häntä
tarvitaan.
Näytelmän
parhaat palat nähdään viimeisten viiden minuutin aikana. En
paljasta loppua, mutta voin luvata, että viimeiset minuutit palkitsevat
kärsivällisen katsojan.
Näytelmä esitetään ruotsiksi, ja se on tekstitetty suomeksi.
Helsingin
Kaupunginteatteri
Lilla Teatern
Yrjönkatu 30
00100 Helsinki
Lisätietoja:
hkt.fi/esitykset/suffloren
Blogin on
kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Veikka. Hän
on parikymppinen nuorimies, joka pitää lukemisesta, kuvaamisesta ja
uusista perunoista.
0 kommenttia :