.png)
Tove Janssonin Sommarboken jättää sydämeen pienen palan elokuista ulkosaaristoa
 |
Isoäiti ja lapsenlapsi seuraavat ulkosaariston ihmeitä. Kuva: Cata Portin, Helsingin Kaupunginteatteri. |
Kiehtova,
lämmin, mielikuvituksellinen ja lumoava. Näitä adjektiiveja tulee
mieleeni Lilla Teaternin näytelmästä Sommaboken. Näytelmä perustuu Tove Janssonin kirjoittamaan samannimiseen kirjaan.
Tässä näytelmässä on todella sitä jotakin, joka kolahti
sieluuni. Se on humoristinen, suloinen, haikea ja vähän
surullinenkin.
Isoäitinä
esiintyy loistelias Sue
Lemström
ja lapsenlasta näyttelee erittäin todentuntuisesti Jessica
Grabowsky.
Lavalla on heidän lisäkseen myös liveääniä esittävä Hanna
Mikander.
Kolmikko vastaa kaikista näytelmän äänistä linnunlaulusta
tuuleen ja myrskyyn sekä ötököiden ininöihin.
Kolmikko käyttää äänten tuottamiseen mitä erilaisimpia
välineitä. Esimerkiksi lehtien kahina saadaan aikaan muovisella
saunavihdalla. Ötököiden ininä puolestaan syntyy pillin avulla.
Nämä erilaiset äänet ovat näytelmän sitä erilaista,
tavallisuudesta poikkeavaa antia. Näytelmässä on myös muita
loistavia keksintöjä rekvisiitassa, kuten pikkiriikkinen
jäätelöaterioista tuttu päivänvarjo, joka esittää suurta
aurinkovarjoa. Puhumattakaan Hanna Mikanderin päässä olevasta
paperihattulaivasta, joka esittää maihin tullutta alusta.
Myös lavastus on varsin epätavallinen. Erikokoisia laatikoita on
pitkin ja poikin lavaa. Niitä käytetään moneen tarkoitukseen: ne
taipuvat näppärästi niin teltaksi, vuoteeksi kuin myös
kukkulaksi.
Nämä kaikki yksityiskohdat antavat näytelmälle omintakeisen
ilmeensä.
Muistaahan isoäiti ottaa lääkkeensä
 |
Lapsenlapsi kohtaa kesän aikana myös omia pelkojaan. Isoäiti osaa luotsata Sophiaa hienosti pelkojen yli. Kuva: Cata Portin, Helsingin Kaupunginteatteri. |
Näytelmä kertoo elokuusta ulkosaaristossa. Saaressa ovat vanheneva,
muistinsa heikkenemistä ihmettelevä isoäiti ja hieman pikkuvanha,
mutta mielikuvitusrikas lapsenlapsi Sophia. Kolmas henkilöhahmo on
Sophian isä, jota tosin ei koskaan näy missään.
Isoäidillä ja lapsenlapsella on lämmin ja rakastava suhde. He
leikkivät mielikuvituksellisia leikkejä, uivat, tutkivat saaren
luontoa ja kasveja, kuuntelevat lintujen laulua ja seuraavat
ötököiden elämää.
Pienen tytön elämässä on vielä paljon pelkoja, mutta viisas
isoäiti osaa luotsata Sophiaa hienosti pelkojen yli.
He peittelevät huolehtivasti vuoron perään toinen toistaan
nukkumaan käydessään ja Sophia jaksaa joka päivä muistuttaa
isoäitiään lääkkeen otosta.
Elokuu tuo mukanaan pimenevät illat ja saaresta pois lähdön.
Lähdössä on jotain lopullisuuden tuntua. Tuntuu siltä kuin
isoäiti jättäisi saaren viimeisen kerran taakseen. Pieni haikeus
tuntuu ilmassa.
Alkuvuoden superyllätys
 |
Isoäiti on tehnyt omia taideteoksiaan ympäri saarta. Sophia-tyttö tutustuu yhteen niistä. Kuva: Cata Portin, Helsingin Kaupunginteatteri. |
Tämän näytelmän näyttelijät olivat kerta kaikkiaan mahtavia
rooleissaan! Isoäiti Sue Lemström oli juuri sellainen mummi, jonka
jokainen haluaisi itselleen. Hän oli aina valmiina jokaiseen
leikkiin. Lemströmin roolityö oli uskomaton: mitkä ilmeet ja
äänityö!
Jessica Grabowsky pienen tytön roolissa oli hyvin uskottava. Hänen
herkät kasvonsa ilmensivät loistavasti pienen tytön pelkoja, iloja
ja suruja.
Sommarboken
on tämän alkuvuoden superyllätys. Pienellä lavalla esitetty
ruotsinkielinen näytelmä saa suuria tunteita aikaan. Se on
näytelmä, joka kannattaa katsoa ehdottomasti.
Minun sydämeeni jäi näytelmän jälkeen palanen elokuusta
ulkosaaristossa. Tämän näytelmän haluan nähdä vielä uudestaan!
Helsingin
Kaupunginteatteri
Lilla Teatern
Yrjönkatu 30
00100 Helsinki
Lisätietoja:
hkt.fi/esitykset/sommarboken
Blogin on
kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Äippä.
Hän on keski-ikäinen perheenäiti, joka rakastaa hyviä kirjoja,
lähiruokaa ja janoaa uusia kokemuksia.
Mekin pidimme tästä! Olemme myös onnistuneet joskus käymään Klovharun saarella, eli saarella, jossa Tove Jansson vietti kesänsä.
VastaaPoistaMukava kuulla!
VastaaPoista