Heidi Herala pitää yleisöä tiukasti otteessaan – Monologissa kerrotaan yhden naisen tarina Suomen sodista


Everstinna (Heidi Herala) istuu yksin Lapin suolla ja muistelee elämäänsä Helsingin Kaupunginteatterin näytelmässä. Kuva: Otto-Ville Väätäinen.

Helsingin Kaupunginteatterin Everstinna-näytelmä kertoo yhden naisen elämäntarinan Suomen rankkojen sotien aikana. Everstinna itse muistelee elämäänsä pikkutytöstä talvi- ja jatkosodan vaiheisiin ja vielä sen jälkeen. Tarina pohjautuu Rosa Liksomin samannimiseen teokseen.

Everstinna joutui kokemaan jo pienenä niin isänsä kuin Everstin puolelta seksuaalista hyväksikäyttöä. Tämä vaikutti hänen koko elämäänsä ja tietysti myös itsetuntoonsa. Hänestä tuli pienestä asti alistettu, eikä hän uskaltanut panna millekään teolle vastaan. Hän tunsi olevansa niin riippuvainen Everstistä.

Eversti oli sotilas, joka kävi heillä kylässä ja iski silmänsä tyttöön tämän ollessa vasta neljä vuotta. Isä ja Matti-setä varoittivat tyttöä Everstistä, että tämän on ihan itse perkele, mutta tyttö ei varoituksia uskonut.

Everstin rinnalla naiseksi varttunut tyttö pääsi sotiemme eturiviin. Hän muistelee marsalkka Mannerheimin syntymäpäiviä, joissa itse ”Vyyreri” Adolf Hitler kävi Mannerheimiä onnittelemassa.

Everstin vaimon kuoltua tyttö ja Eversti menivät naimisiin. Sen jälkeen meno parisuhteessa muuttui. Raiskaukset, hakkaamiset ja päälle sylkemiset olivat tavanomaisia ilkeine sanoineen.

Eversti osoittautui itse perkeleeksi, kuten Matti-setä oli varoittanut. Vieraita naisia Everstillä tuntui olevan koko ajan. Everstinnalla ei ollut enää muuta kuin huoran virka.

Everstinnan tultua raskaaksi Eversti potki hänet raa’asti niin, että Everstinna sai keskenmenon. Siltikään hän ei kyennyt pakenemaan Everstin luota. Hän oli niin kiinni miehessä.


Herala käyttää luontevasti Tornionjokilaakson murretta. Lotta Sväärti on Lotta Svärd ja Mein Kamppi on Mein Kampf. Kuva: Otto-Ville Väätäinen.


Heidi Herala saa loistaa


Everstinna on raju, tiivis ja rankka elämäntarina, jonka Everstinna kertoo yhden yön aikana viinapulloa kallistellen. Everstinna kertoo elämästään pelkistetysti mitään peittelemättä.

Raakuuksilla ei mässäillä. Ne vain mainitaan, sillä ne kuuluvat hänen elämänsä muistoihin. Ne vaikuttavat siihen, millainen hänestä tuli: hyväksikäytetty, ilman omaa tahtoa oleva kuin hän ei tuntisi itsellään olevan mitään arvoa lainkaan. Rankat lapsuusmuistot vaikuttavat varmasti itsetuntoon lopun elämää.

Heidi Herala tekee loistavan monologin Everstinnana. Hän eläytyy suolla käyskentelevään naiseen niin upeasti, että katsoja näkee omilla silmillään Lapin mahtavat maisemat.

Herala pitää yleisöä niin tiukassa otteessa, että tuskin muistan hengittää seuratessani Everstinnan elämänvaiheita ilosta ja riemusta sotilasmarsseihin sekä seksuaalisesta nautinnosta raakoihin remminlyönteihin, potkuihin, itkuun ja mustelmiin. Elämän valot ja varjot tulevat kuvatuksi erittäin selkeästi.

Miesroolit kuuluvat vain ääninä nauhalta. Tämä on nerokas keksintö. Näin Heidi Heralalle annetaan tilaisuus loistaa yksin lavalla niin paljaana, niin riisuttuna ja niin koskettavana.

Tämä näytelmä on Heralan juhlaa kerta kaikkiaan. Todella ansaitusti yleisö nousee seisten antamaan loppuaplodit.


Herala näyttelee ajoittain Everstinnaa. Ajoittain hän asettuu Everstin rooliin. Kuva: Otto-Ville Väätäinen.


Helsingin Kaupunginteatteri
Eläintarhantie 5
00530 Helsinki



Blogin on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Äippä. Hän on keski-ikäinen perheenäiti, joka rakastaa hyviä kirjoja, lähiruokaa ja janoaa uusia kokemuksia.

Me Viisi

Olemme viisihenkinen eteläsuomalainen bloggaajaryhmä. Esittelemme blogissamme kokeilemisenarvoisia käyntikohteita esimerkiksi paikallisia tapahtumia, hotelleja ja ravintoloita. Lisäksi käsittelemme muita kotimaan matkailua sivuavia aiheita.

0 kommenttia :