.png)
Kaktuksen kukka – pirskahtelevaa huumoria suoraan Pariisista
Rakkautta 60-luvun Ranskassa
 |
Näyttelijät irrottelevat ranskalaiseen tapaan 60-luvun hittien tahdissa. Kuva: Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri |
Ranskalainen
hersyvä komedia Kaktuksen kukka tuo positiivista tunnelmaa alkavaan
kevääseen. Pierre Barilletin
ja Jean-Pierre Grédyn farssia
esitetään parhaillaan Helsingin Kaupunginteatterin lavalla.
Näytelmä
luo mukavaa kontrastia teatterin muihin kevään ensi-iltoihin.
Etenkin Vakavuusongelma
ja Luonnon laki
ovat yleissävyltään vakavampia, mutta toki niissäkään ei ole unohdettu huumoria.
Kaktuksen kukan mukana pääsee matkaamaan 1960-luvun Pariisiin:
svengaavan musiikin, leveiden lahkeiden, hippien ja ennen kaikkea rakkauden
pääkaupunkiin. Näytelmä onkin pohjimmiltaan rakkaustarina.
Kaupunginteatterissa
matkan pääsee tekemään vielä hyvässä seurassa. Näytelmän
päärooleissa nähdään konkarinäyttelijät
Santeri Kinnunen ja
Satu Silvo. He
puhaltavat jo läsnäolollaan näytelmään hengen.
Näytelmä alkaa varovaisesti ikään kuin etsien suuntaansa, mutta
kiihtyy loppua kohden. Samalla varmistetaan, että yleisö ei tikahdu nauruun
ennen väliaikaa.
Ei ikinä avioon
 |
Kaksi vahvaa naishahmoa luotsasivat näytelmän halki poukkoilevaa Julenia. Kuvassa ovat Vappu Nalbantoglu (vas.) ja Satu Silvo. Kuva: Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri |
Kaktuksen kukka kertoo tarinan hammaslääkäri Julienista
(Kinnunen). Sinkkumies on iskenyt silmänsä nuoreen pariisilaiseen
kaunottareen Antoniaan (Vappu Nalbantoglu).
Julien on ehtinyt kypsään ikään vakiintumatta yhteenkään
suhteeseen. Hän kammoksuu viimeiseen asti avioliittoa.
Antonian kanssa hänellä ei ole aikomustakaan mennä avioon. Sen
takaa sormus nimettömässä. Tytölle hän on uskotellut olevansa
kolmen lapsen perheenisä.
Valheiden verkko tiivistyy tiivistymistään näytelmän edetessä.
Mukaan tempaistaan hammaslääkärin vastaanottoapulainen vahnapiika Stéphanie (Silvo).
Näytelmän lopetus ei ole kuitenkaan kaaos, vaan hallitun kaunis.
Näytelmän lopetus ei ole kuitenkaan kaaos, vaan hallitun kaunis.
Huumori uppoaa suomalaiseen
 |
Santeri Kinnusen roolihahmo Julien on taitava hammaslääkäri, mutta naisasioissa onneton sähläri. Kuva: Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri |
Ranskalainen huumori on kääntynyt yllättävän hyvin suomalaiseen
kulttuuriin sopivaksi. Etenkin Silvo onnistuu saamaan aikaan
yleisössä hervottomat naurut.
Myös Nalbantoglu osoittautuu ilmeikkääksi näyttelijäksi. Hän
oli pikkuroolissa viime syksynä Ministeriä viedään -näytelmässä.
Kaktuksen kukassa hän saa kuitenkin
paljon suuremman roolin ja onnistuu siinä mallikkaasti. Nalbantoglu loistaa kirkkaana Satu Silvonkin kaltaisen tähden rinnalla.
Kaktuksen kukassa on panostettu poikkeuksellisen paljon puvustukseen.
Asuvalinnoissa on huomioitu 60-luvun trendit. Erityisesti Nalbantoglun
roolihahmon yllä nähdään leveitä vöitä ja hulmuavia
lahkeita.
Näytelmä on poreilevan pirteä kuin herkullinen ranskalainen samppanja. Arena-näyttämöltä ulos astuessa tunnelma onkin kevyt ja hyväntuulinen.
Helsingin Kaupunginteatteri
Arena-näyttämö
Hämeentie
2
00530
Helsinki
Lisätietoja:
www.hkt.fi/ohjelmisto/play.php?name=kakt&lang=fi
Blogin
on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Veikka.
Hän on 19-vuotias nuorimies, joka pitää lukemisesta, kuvaamisesta
ja uusista perunoista.
0 kommenttia :