Lahden taiteilijat yhdistivät voimansa – Syntyi suurproduktio, jossa sirkus, tanssi ja laulu kohtaavat

16.2.2020 19.11 , , , 0 kommenttia


Karnevaali 2020 -esitys on lahtelaisten yhteispanostus. Lavalla nähdään esimerkiksi Salpauksen sirkusartistikoulutuksessa opiskellut Sini Saari. Kuva: Aki Loponen.

Lahden Kaupunginteatterissa on vuorossa varsinaiset karnevaalit. Jemina Sillanpään käsikirjoittama ja ohjaama Karnevaali 2020 on karnevaalihenkinen suurproduktio. Mukana on kaiken kaikkiaan yli sata eri alojen esiintyjää muusikoista näyttelijöihin, tanssijoihin ja sirkustaiteilijoihin.

Näytelmän juoni on hieman monitulkintainen. Pääasiallisena teemana tässä esityksessä korostuu lahtelaisuus ja ajan kuluminen. Päähenkilö on punaiseen paitaan pukeutuva tyttö, joka on alussa koulun aloittava lapsi.

Varsin pian hänestä kasvaa teini ja kohta hän on jo nuori aikuinen. Myöhemmin punaiseen hameeseen pukeutunut keski-ikäinen naistanssija vaikuttaa olevan samainen tyttö, samaten välillä lavalla piipahtava valkotukkainen ikäihminen. Kaikkia näitä eri-ikäisiä naishenkilöitä yhdistää punaisiin vaatteisiin pukeutuminen.

Tarinassa näkyy selkeä jatkumo. Ihminen ikääntyy ja vanhenee, aika kuluu ja kello käy. Näytelmässä laulettiinkin jossain vaiheessa kellon käymisestä. Ideana on se, miten jokin hetki ei ole enää sama kuin jokin toinen hetki ja miten ”nyt on vain nyt”.

Syntymää kuvasti alussa se, kun lapset pukivat farkkuja ja pitkähihaisia puseroita päälle, kuolemaa puolestaan lopussa näyttämölle pudotetut höyhenet. Myös se, että Ville Haapasalo, hänen tyttärensä ja isänsä lukivat sukupuustaan nimiä ja elinaikoja, osoitti sen, miten aikaan liittyy luonnollisesti sekä syntyminen että kuoleminen.


Monitaitoisia muusikoita



Esityksen kantavina pilareina ovat toimineet siskokset Jemina ja Selina Sillanpää. Jemina vastaa käsikirjoituksesta, ohjauksesta ja tuotannosta. Selina puolestaan on tehnyt monet sävellykset sekä laulaa ja soittaa itse lavalla. Kuva: Aki Loponen.

Näytelmän vahvuuksiin kuului runsas näyttämön lattiaan heijastettujen valojen, varjojen ja videoprojisointien käyttö sekä pyörivän näyttämön hyödyntäminen. Valoista ja tekniikasta vastaavalla henkilökunnalla oli suuri rooli esityksessä, kun valoilla luotiin lavasteita.

Myös muusikoita osallistui hyvin paljon tähän näytelmän tekemiseen. Orkesteri koostui muun muassa Lumos-kvartetista, Miikka Kallion flyygelistä, Selina Sillanpään laulusta, sähkökitarasta ja -bassosta sekä Martti Peipon saksofonista.

Muusikoista jäikin erityisesti mieleeni Martti Peippo, joka soitti välillä saksofonia jopa maaten selällään näyttämöllä samalla, kun eräs sirkustaiteilijoista kiipeili hänen yläpuolellaan köysissä. Muusikoissa oli siis hyvin monitaitoista porukkaa!

Melkein lopussa esiintyi pienistä soittajista koostunut Lahden musiikkiopiston vaskipuhallinyhtye. Pienet muusikonalut saapuivat sympaattisesti lavalle raahaten soitinlaukkuja mukanaan, minkä jälkeen he vetivät keskenään musiikkinumeron.

Yleisö tuntui tämän numeron kohdalla olevan hämmästynyt pienten soittajien taituruudesta. Yllätyin itsekin, miten hyvin he osasivat soittaa. Yksi näistä pienistä soittajista oli selvästi johtaja, joka johti soittoa nostellen trumpettiaan ylös ja alas aina uuden osion alkaessa.


Haapasalon kolme sukupolvea



Näytelmässä tärkeässä roolissa on ajan kulu. Lavalla nähdään kolme polvea Haapasaloja: isoisä, isä ja tytär. Kuva: Aki Loponen.

Näyttelijätkin olivat hyvin monipuolisia. He olivat välillä laulamassa kuoron mukana. Välillä sekoittuivat tanssijat ja sirkustaiteilijat. Esityksen aikana aina ei oikein kyennyt ottamaan selvää, oliko kyse tanssijoista vai sirkuslaisista, kun meno oli lavalla sen verran vauhdikasta. Näyttelijöilläkin työ oli siis hyvin fyysistä.

Erikseen täytyy kehua, miten mutkattomasti esiintyivät Haapasalon kolme sukupolvea Osmo, Ville ja Saima ja miten vakuuttavan hyvin Ville ja Saima lausuivat venäjäksi Kalevalasta poimitun kohtauksen, jossa Väinämöinen laulaa Joukahaisen suohon.

Osmo, Ville ja Saima kuvastivatkin teatterin kolmea sukupolvea, jotka ryhtyvät näyttelijöiksi leikkimään pääsyn ja ”hautakivisopimuksen” saamisen takia. Osmo toimi elävänä todisteena siitä, että näyttelijän ura on elämäntyö, joka ei pääty 65 vuotta täyttäessä.

Näytelmässä oli myös suuri rooli sirkustaiteilijoilla. He loivat vaikuttavia hetkiä, kun pääsivät vauhtiin elävän musiikin tahdittamina.

Eikä tässä vielä kaikki. Esitykseen oli saatu esiintymään myös kehitysvammaisia nuoria, mikä on arvostettava asia. Esityksen alkuun yllätyin, kun puhelimen sammuttaminen kehotettiin sekä puhumalla että viittomilla. Myös itse esityksen aikana osaan lauluista osallistui kehitysvammaisia, jotka viittoivat laulun sanoja ohjaajansa kanssa.


Lahden Kaupunginteatteri
Kirkkokatu 14
15140 Lahti



Blogin on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Jäbä. Hän on parikymppinen opiskelija, joka pitää hyvän musiikin kuuntelusta ja urheilusta.

Me Viisi

Olemme viisihenkinen eteläsuomalainen bloggaajaryhmä. Esittelemme blogissamme kokeilemisenarvoisia käyntikohteita esimerkiksi paikallisia tapahtumia, hotelleja ja ravintoloita. Lisäksi käsittelemme muita kotimaan matkailua sivuavia aiheita.

0 kommenttia :

Tilaa: Lähetä kommentteja ( Atom )