HKT:n Kirsikkatarha erottuu edukseen – Näytelmän vahvuutena ovat loistavat pääroolien esittäjät ja lavastus


Nainen ja mies. Vanha ja nuori. Vaalea ja tumma. Heidi Heralan ja Chike Ohanwen roolihahmot luovat vahvan kontrastin. Kuva: Stefan Bremer.

Helsingin Kaupunginteatterin (HKT) Kirsikkatarhan mainoksessa toisiaan tuijottavat Heidi Herala ja Chike Ohanwe. Kontrasti ei voisi olla suurempi.

Herala näyttelee ikääntynyttä tilanomistajaa Ranevskajaa, kun taas Ohanwe nuorta kauppiasta Lopahinia. Tarinassa kietoutuvat yhteen kiehtovalla tavalla sukupuoli, ikä ja ihonväri.

Ranevskaja on ollut aina yhteiskunnan huipulla. Jo hänen esivanhempansa ovat omistaneet huvilan ja kirsikkatarhan, joka jatkuu silmänkantamattomiin. Lopahin vanhemmat puolestaan työskentelivät samalla tilalla maaorjina, mutta hän itse on vaurastunut kauppiaana.

Lauri Maijalan ohjaama näytelmä perustuu Ranevskajan ja Lopahin väliseen jännitteeseen. Tarinassa on kuitenkin lukuisia muita kerroksia ja sivujuonteita, sillä lavalla nähdään kaiken kaikkiaan 14 näyttelijää ja aikaakin on yli kolme tuntia.

Kirsikkatarhan jokaisesta hahmosta voisi rakentaa oman näytelmänsä. Kiinnostava hahmo on vaikkapa Tommi Erosen esittämä ikuinen opiskelija Trofimov. Hän haluaa loistaa tiedoillaan muiden sivistymättömiksi kokemiensa moukkien joukossa, mutta toistelee todellisuudessa filosofien ajatuksia papukaijan tavoin.

Toinen kiinnostava hahmo on Seppo Maijalan Firs-palvelija. Hän on vanha ja raihnainen, mutta palveleminen on hänen intohimonsa. Hän on tuulahdus menneisyydestä, eikä tunnu istuvan enää näytelmän kuvaamaan 1800–1900-lukujen taitteeseen.


Pähkähullua elämää maustaa päämäärättömyys



Yksi absurdeimmista hahmoista on Unto Nuoran esittämä koira. Hänen hahmonsa symboloi kaikkea välinpitämättömyyttä. Miksi ajatella tulevaisuutta, kun voi rapsuttaa koiraa? Kuva: Stefan Bremer.

Näytelmää voi pitää kaiken kaikkiaan pähkähulluna, jos katsoo vain näytelmän pintatasoa. Roolihahmot käyttäytyvät sanalla sanoen järjettömästi.

Otetaan esimerkiksi vaikkapa Heidi Heralan Ranevskaja. Hän syytää rahaa oikealle ja vasemmalle, vaikka on kovissa veloissa. Hän rakastuu huijareihin, jotka ryöstävät hänet puhtaaksi.

Ranevskaja on kuin kaarnalaiva laineilla, jolla ei ole omaa tahtoa. Joki kuljettaa häntä kohti tuntematonta päämäärää.

Koko roolihahmojen joukko yrittää unohtaa tämän mielettömyyden juhlimalla, juomalla ja rakastelemalla. Ranevskajan juhlat ovat hillittömiä ylienergisiä adhd-bileitä, joissa ihmiset tanssivat kuin hullut.

Koko kokonaisuutta säestää jousikvartetti, jonka esiintyminen on mieletöntä katsottavaa. Esityksen musiikin on säveltänyt Stratovarius-yhtyeen basistina tunnetuksi tullut Lauri Porra. Myös Kirsikkatarhan musiikissa on vaikutteita hevistä ja sinfonisesta metallista, joten kvartetin vauhti on melkoinen ja soittimien äänistä löytyy tummiakin sävyjä.


Kaupunginteatterin tulkinta eroaa edukseen



Ilmapallot rakentavat omalta osaltaan näytelmän punaista lankaa. Alussa ne ovat raakojen kirsikoiden tavoin vihreitä. Kuva: Stefan Bremer.

Kirsikkatarha on alkujaan venäläisen Anton Tšehovin tekemä näytelmä, jota on esitetty moneen kertaan myös Suomessa. Itsekin näin kuutisen vuotta sitten Kansallisteatterin version samasta näytelmästä.

Helsingin Kaupunginteatterin versio eroaa edukseen etenkin Janne Vasaman suunnitteleman lavastuksen ansiosta. Vasama on loihtinut kirsikkapuut kukkaan. Niiden kristallit kimmeltävät valojen loisteessa.

Pienen Grisha-pojan hauta on myös oivaltavasti tehty. Se roikkuu ketjujen varassa katossa ja on kuin valtava kehto.

Kehdon lisäksi Kirsikkatarha suorastaan pursuaa erilaisia symboleja. Näytelmän alussa ja keskellä roolihahmot tulevat lavalle bilettäen ja kantaen vihreitä ilmapalloja. Niiden väri saa selityksen vasta näytelmän lopussa.

Myös näyttelijöiden vaatteet vievät tarinaa eteenpäin. Chike Ohanwen roolihahmolla on näytelmän alussa yllään rento huppari, joka vaihtuu väliajan jälkeen siistiin miesten pukuun. Samalla roolihahmo viestittää omaa vaurauttaan asunsa avulla.


Helsingin Kaupunginteatteri
Eläintarhantie 5
00530 Helsinki



Blogin on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Veikka. Hän on parikymppinen nuorimies, joka pitää lukemisesta, kuvaamisesta ja uusista perunoista.

Me Viisi

Olemme viisihenkinen eteläsuomalainen bloggaajaryhmä. Esittelemme blogissamme kokeilemisenarvoisia käyntikohteita esimerkiksi paikallisia tapahtumia, hotelleja ja ravintoloita. Lisäksi käsittelemme muita kotimaan matkailua sivuavia aiheita.

0 kommenttia :