Turun Kaupunginteatterin näytelmä ei mene ihan nappiin – ja se vasta yleisöä naurattaakin


Oho! Joku tappoi kartanon isännän Charlesin (Severi Saarinen). Kartanossa on murhan aikaan paljon väkeä, sillä isäntä juhli kihlautumista Florencen kanssa. Kuva: Otto-Ville Väätäinen.

Ohjaaja Mika Eirtovaara toteutti hurjan hauskan komedian ensin Tampereen Teatteriin syksyllä 2016. Nyt on vuorossa Näytelmä joka menee pieleen toinen kausi ja samalla näytelmä on siirtynyt Turkuun.

Näytelmä ei ole ihan prikulleen samanlainen kuin Tampereella. Vaikka lavasteissa on paljon samaa, silti näytelmä tuntuu erilaiselta, ihan uudelta versiolta.

Sen vaikutelman saavat aikaan näyttelijät. Näytelmä suorastaan herää henkiin näytelmän ohjaajaa esittävän Riston (Teemu Aromaa) selostaessa lavalla näytelmän syntyvaihetta. Puhumattakaaan Annen (Riitta Salminen) ja Florencen (Ella Lahdenmäki) kissatappelusta.

Näytelmään on saatu uutta ilmettä käyttämällä hyödyksi kunkin näyttelijän erikoislahjoja. Iikka Forss ja moni muu näyttelijä on lahjakas akrobatiikassa ja Teemu Aromaa osaa puhua sukkelasti ja humoristisesti. Näin näytelmään on saatu Tampereeseen verrattuna uutta henkeä.


Tärkeintä on ajoitus



Äänimies (Stefan Karlsson) ei löydä Duran Duranin levyä. Myös koira on hukassa. Kuva: Otto-Ville Väätäinen.

Juonihan on vanha tuttu. Amatööriteatteri esittää näytelmän Murha Havershamin kartanossa. Todellisuudessa kaikki näyttelijät ovat ammattilaisia, mutta he esittävät amatöörinäyttelijöitä.

Näytelmä ei suju ihan nappiin, sillä lavalla tapahtuu kaikkea mahdollista. Tähän perustuu näytelmän huumori: miten pieleen näytelmä voikaan mennä.

Katsojille tämä antaa suurta hupia ja voin vakuuttaa, että näytelmässä jokainen katsoja saa taatusti nauraa. Niin hersyttävän hupaisa se on alusta loppuun asti.

Ei voi kuin ihailla näyttelijöiden saumatonta yhteistyötä, sillä tämän näytelmän nappiin menemisessä tärkeintä on oikea ajoitus. Oikeiden ihmisten täytyy olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Näytelmän juonesta ei kannata liikaa paljastaa, ettei yllätyksellisyys häviä. Näytelmän huumorissa tärkeää on se, ettei katsoja tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Sen verran voin paljastaa juonta, että Havershamin kartanossa pidetään vuonna 1922 kartanon isännän Charlesin ja Florencen kihlajaisia, kun Charles yllättäen löytyy kartanon sohvalta kuolleena. Mitä on tapahtunut? Kuka on murhaaja?


Sanallinen verbaaliakrobatiikka loistaa



Takan reunus ei tahdo pysyä paikallaan. Siksi yksi näyttelijöistä joutuu pitämään reunuksen koristeita käsissään, päässään ja suussaan. Kuva: Otto-Ville Väätäinen.

Näytelmä joka menee pieleen on yksi hauskimmista näytelmistä, jonka olen nähnyt. Siinä todella saa nauraa!

Ihailen Turun Kaupunginteatterin versiossa näyttelijöiden ketteryyttä ja suorastaan akrobaattisia kykyjä, sillä niin monenlaisiin liikuntasuorituksiin he näytelmässä joutuvat. On kiipeämistä ylös, pudottautumista alas, on konttaamista, aikamoista mäiskettä ja käden päältä kävelyä (Auts! Eikö se satu?).

Myös sanallinen verbaaliakrobatiikka loistaa näytelmässä. Viskikohtaus esitetään kolmeen vai neljään kertaan aina vain nopeammassa vauhdissa, kun hovimestari jälleen unohtaa oikeat vuorosanansa.

Ihanan hassua on myös naisten ”kissatappelu” Florencen roolista. Näyttämömestari Anne haluaisi anastaa Sannan esittämän roolin. Tuloksena on tarjoiluvadilla mäiskimistä, kun Florencen peruukista taistellaan.

Tässä on pimeän syksyn humoristinen valopilkku. Marraskuussa saamme nauraa!


Turun Kaupunginteatteri
Itäinen Rantakatu 14
20800 Turku



Blogin on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Äippä. Hän on keski-ikäinen perheenäiti, joka rakastaa hyviä kirjoja, lähiruokaa ja janoaa uusia kokemuksia.

Me Viisi

Olemme viisihenkinen eteläsuomalainen bloggaajaryhmä. Esittelemme blogissamme kokeilemisenarvoisia käyntikohteita esimerkiksi paikallisia tapahtumia, hotelleja ja ravintoloita. Lisäksi käsittelemme muita kotimaan matkailua sivuavia aiheita.

0 kommenttia :