Huippusuosittu Espoon Esitystalous-sarja jatkuu – Viimeinen osa ottaa vahvasti kantaa paikallisradioiden puolesta


Raimo Grönbergin matala ääni on kuin luotu radioon. Hänen syväluotaavat analyysinsä musiikista kulkevat suoraan sydämeen. Kuva: Stefan Bremer, Espoon Kaupunginteatteri.

Radio on paperilehden lailla mystinen muinasjäänne nykyajassa. Siinä ei ole television tarjoamaa liikkuvaa kuvaa tai podcastien kelausnappuloita. Jostain syystä radio on silti hengissä.

Tätä mysteeriä ratkoo käsikirjoittaja-ohjaaja Juha Jokela Espoon Kaupunginteatterin Esitystalous-trilogian kolmannessa osassa. Itse asiassa hän ei tyydy vain sukeltamaan radion suosion syihin, vaan myös narsismiin, feminismiin ja #metoo-liikkeeseen.

Tuntuu siltä kuin Jokela ei olisi osannut päättää, mitä kaikkea ottaa mukaan näytelmään, ja on siksi ottanut mukaan melkein kaiken ajankohtaisen journalismin ahdingosta ilmastonmuutokseen. Kokonaisuus toimii silti loistavasti.

Esitystalous-sarja on ollut valtava menetys Espoossa. Siihen on epäilemättä vaikuttanut se, että näytelmät on kirjoitettu varta vasten kaupungin asukkaille. Kolmannen osan juoneen pääsee hyvin kiinni, vaikka ei olisi nähnyt yhtään aiempaa osaa, eikä olisi espoolainen.


Radiokanava ei elä pyhällä hengellä



Ohjaaja Juha Jokela on riimitellyt osan repliikeistä runojen ja räppien muotoon. Kuva: Stefan Bremer, Espoon Kaupunginteatteri.

Näytelmä kertoo pienen paikallisradiokanavan toimituksesta. Radio Stagea pyörittää kuuden hengen erikoislaatuinen joukko. Heitä ei oikeastaan tunnu yhdistävän mikään muu kuin rakkaus tehdä radiota.

Joukkoon mahtuu muun muassa kitarariffien ja rumpubiittien hifistelijä Mysli (Ylermi Rajamaa), jazz-hemmo Eero (Raimo Grönberg) ja radiokolumnien ekspertti Tintti (Henna Hakkarainen).

Jokainen hahmo on persoonana loistava. Myslin selitykset biiteistä nousevat omiin ulottuvuuksinsa. Samoin kappaleiden ytimiin pureutuvat Eeron selitykset, jotka menevät suoraan sydämeen. Puhumattakaan Tintin kolumnit, jotka ovat jopa pelottavan terävänäköisiä.

Juha Jokela on todella oivaltanut sen, mitä radio on parhaimmillaan. Se tarjoaa monenlaisille persoonille mahdollisuuden loistaa. Esimerkiksi Eero ei ole maailman sosiaalisin tyyppi, mutta mikrofonin ääressä hän säkenöi.

Jokela tiedostaa myös sen, mikä uniikkeja paikalliskanavia uhkaa. Kanava ei elä pyhällä hengellä. Jos mainosrahaa ei tule, kanava ei selviä hengissä.

Tätä muutoksen voimaa edustaa Marikan (Vera Kiiskinen) hahmo. Hän työntää kanavaa kohti kaupallisten radioiden perinteistä muottia, johon kuuluu narsistinen oman navan ruotiminen ilman hippustakaan journalistista kunnianhimoa. Sitä kuvaa parhaiten Karoliinan (Ria Kataja) absurdeihin mittoihin kasvava hyper-super-ultra-show.


Uutisreportaasi laajenee melkoisiin sfääreihin



Tintin (Henna Hakkarainen) reportaasit paisuvat pienistä yksityiskohdista koko yhteiskunnan tutkiskeluun. Pohdintaa ryydittävät näyttävät videoprojisoinnit. Kuva: Stefan Bremer, Espoon Kaupunginteatteri.

Esitystalous 3 on vahva kannanotto paikallisradioiden puolesta. Se muistuttaa, miksi radiot ovat yhä hengissä. Vielä löytyy kanavia, jotka eivät ruodi aamushow’ssaan peräsuolen kuvaamista.

Vahvana tukipilarina näytelmässä toimii konkarinäyttelijä Martti Suosalo pääroolissa ohjelmapäällikkönä. Hän on tavattoman ristiriitainen hahmo, josta on vaikea muodostaa mielipidettä.

Suosalon näyttelemän ohjelmapäällikön voi nähdä riippakivenä, joka roikkuu uudistusten tiellä. Toisaalta hänet voi samaan aikaan nähdä radiomaailman guruna, joka on luonut alalla valtavan uran.

Suosalosta huokuu tavaton varmuus. Sen huomaa jo teatterisaliin astuessa, sillä Suosalo istuu studiopöytänsä ääressä yleisön kulkiessa paikoillensa. Hänet erottaa ohikulkevasta yleisömassasta vain matala koroke.

Korokkeen merkityksen ymmärtää vasta, kun esitys pääsee käyntiin. Teatterin innovointia ja muuntautumiskykyä ei voi kuin ihailla. Viime käynnillämme Syyssonaatissa solisivat katosta tippuvat vesipisarat.

Nyt näyttämö on saatu liikkeelle kauko-ohjattavien korokkeiden avulla. Näin yleisö pääsee tarkastelemaan tapahtumia kaikista eri näkökulmista, sillä korokkeet pyörivät ja liikkuvat.

Vaikuttavia ovat myös videoprojisoinnit ja erityisesti Tintin viimeinen uutisreportaasi Kelloseppäkoulusta. Se laajeni melkoisiin sfääreihin juuri projisointien ansiosta. En ole koskaan kuullut radiosta sen veroista!


Espoon Kaupunginteatteri
Revontulihalli
Revontulentie 8
02100 Espoo



Blogin on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Veikka. Hän on parikymppinen nuorimies, joka pitää lukemisesta, kuvaamisesta ja uusista perunoista.

Me Viisi

Olemme viisihenkinen eteläsuomalainen bloggaajaryhmä. Esittelemme blogissamme kokeilemisenarvoisia käyntikohteita esimerkiksi paikallisia tapahtumia, hotelleja ja ravintoloita. Lisäksi käsittelemme muita kotimaan matkailua sivuavia aiheita.

0 kommenttia :