.png)
Oopperassa tuoksuu nyt popcorni! – CircOpera tuo jälleen sirkustaiteilijat osaksi raja-aitoja rikkovaa teosta
 |
Oopperan kuoro näyttää CircOperassa voimansa. Sirkuskansan esitys näyttää ja kuulostaa hyvältä. Kuva: Heikki Tuuli. |
Täällähän
tuoksuu ihan popcorni! Suomen Kansallisoopperan käytävillä on
tottunut siihen, että ihmiset nauttivat väliajalla macaronseja ja
muita pieniä leivoksia. Nyt kuitenkin arvokkaan talon käytävillä
leijailee ilmiselvä popcornin tuoksu.
Popcornit ja pienet
karamellipurkit liittyvät Oopperassa parhaillaan esitettävään
laulua, tanssia ja sirkusta yhdistävään CircOperaan.
Sirkusteemaan popcornit sopivat loistavasti. Ne tekevät myös
kauppansa, sillä katsojina on paljon lapsia.
CircOperalla
on käynnissä jo toinen esityskierros. Ensimmäistä
kertaa sitä esitettiin loppuunmyydyille katsomoille syksyllä 2016.
Silloin
kriitikot ylistivät sitä poikkeukselliseksi oopperaksi ja sitä se
todella on.
CircOpera
yhdistelee parhaita paloja eri taiteenmuodoista. Se ylittää
rohkeasti raja-aitoja oopperan, baletin ja sirkuksen välillä. Se
tekee oopperasta helpommin lähestyttävän.
Uskaltaisin
väittää, että moni katsojista on ensimmäistä kertaa katsomassa
oopperaa, enkä tarkoita pelkästään lapsikatsojia. Väliajan
supinoista päätellen moni
aikuinenkin tulee elämänsä ensimmäistä kertaa Oopperaan,
sillä CircOpera
on reilulla kahden tunnin kestollaan yksi kevyimmistä ja helpoiten
lähestyttävistä teoksista.
Se
edustaa samanlaista populaarikulttuurista otetta, jota myös toinen
Oopperan hitti Oopperan
kummitus
edusti. Oopperan
kummituksessa
tunnetusta musikaalista tehtiin loistelias ooppera. Nyt CircOperassa
koko kansan sirkuksesta tehdään vielä asteen vaikuttavampaa huvia.
Parhaita paloja eri taiteenlajeista
 |
Oopperan halki kulkee juoni miehestä, joka antaa sirkuksen uudelle tulokkaalle rakkautta punaisena hehkuvan ilmapallon. Kuva: Heikki Tuuli. |
Oopperassa
tekee joka kerta yhtä suuren vaikutuksen se, kuinka paljon
esiintyjiä häärää yhtä aikaa näyttämöllä. Nyt lavalla on
samanaikaisesti tanssijoita, laulajia ja sirkustaiteilijoita sekä
montussa kymmeniä orkesterin soittajia.
Katsottavaa
ja kuultavaa on niin paljon, ettei tiedä, mihin päänsä kääntäisi.
Tuntuu siltä, että baritoni Ville
Rusasta
ja tenori Mika
Pohjosta
katsoessa menettää samalla jonkun loistokkaan hetken
sirkustaiteilijoiden
tempuista tai taustaprojisoinneista.
CircOpera
on syntynyt yhdistelemällä parhaita paloja taiteenlajeista yhteen.
Kappaleiksi on valittu tunnettuja klassikoita muun
muassa
oopperoista
Sevillan parturi,
Eläinten
karnevaali
ja Thaïs.
Ne ovat juurikin niitä kappaleita, jotka kuulostavat kumman
tutuilta, mutta joita ei kuitenkaan osaisi nimetä.
Lavalle
pääsevät myös Ballet Finland -ryhmän tanssijat. Vieressä istuva
äitini huokailee, kun näkee nuoret miestanssijat ilman paitoja. On
vain ihailtava, kuinka tanssijat saavat fyysisesti raskaan
suorituksensa näyttämään kevyeltä ja vaivattomalta.
Pääroolissa sirkustemput
 |
Jonglööri Wes Peden esittää temppuja niin keiloilla, palloilla kuin renkaillakin. Erityisen hienolta jonglööraus näyttää, kun lavalta sammutetaan valot. Kuva: Minna Hatinen. |
Tässä
oopperassa eivät kuitenkaan tanssi ja laulu ole pääroolissa, vaan
sirkus. Sitä ihmiset ovat tulleet katsomaan ja sitä he haluavat
nähdä.
Ensimmäiset
väliaplodit kirvoittaa jo se, kun nuorallatanssija Sanja
Kosonen
tasapainoilee orkesterikorokkeen reunalla ja ojentaa hiuksistaan
tahtipuikon kapellimestari Nick
Daviesille.
Tätä on sirkuksen ja oopperan liitto parhaimmillaan.
Sen
jälkeen alkaakin poikkeuksellinen ilottelu, jossa on yhtä vähän
järkeä kuin sirkuksessa yleensäkin. Tarkoitus ei ole kertoa elämää
suurempaa tarinaa, vaan saada yleisö viihtymään, tuottaa
elämyksiä.
Wau-elämys
syntyy viimeistään hetkeä ennen väliaikaa, kun Ramon
Kathriner
tuo lavalle kuolemanpyöränsä. Se on valtava laite, joka yltää
lattiasta kattoon, eikä Oopperan katto ole matalalla.
Kathriner
pyöräyttää laitteen käyntiin ja hyppää itse mukaan villisti
pyörivän laitteen päälle. Sen päällä hän rennosti kävelee ja
hyppelee narulla uhmaten samalla kuolemaa.
Paras
kohtaus on kuitenkin vasta edessä. Kimalaisen
lennossa
nostetaan ilmaan tuubansoittaja Simo
Finni
orkesterista. Soittaja
on hieman hämillään saamastaan huomiosta, sillä tavallisestihan
katsojat eivät juuri orkesteria näe. Tuubansoittajan ja yleisön
kohtaaminen on niin välitön, että soittajia kannattaisi
jatkossakin nostaa parrasvaloihin.
Suomen
Kansallisooppera
Helsinginkatu 58
00251 Helsinki
Lisätietoja:
oopperabaletti.fi/ohjelmisto-ja-liput/circopera
Blogin on
kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Veikka. Hän
on parikymppinen nuorimies, joka pitää lukemisesta, kuvaamisesta ja
uusista perunoista.
0 kommenttia :