Nyt on kunnianhimoista teatteria nuorille! – Kansallisteatterin uutuudessa katsoja voi antautua tarinan vietäväksi


Otteita-näytelmä poimii paloja eri aikakausilta ja sekoittaa niitä keskenään. 1980-luvun Hollywood-elokuvaan on yhdistelty 2010-luvun nuorten kokemuksia, ja kaiken tämän ympärillä häärii tekoäly Siri (Henna Tanskanen). Kuva: Tuomo Manninen.

Harvoin teatterissa tuntuu siltä kuin menisi toisen kotiin. Suomen Kansallisteatterin Otteita-näytelmässä tulee sellainen tunne, kun Helsingin Vallilan konepajan oven avaa ja vastassa on ohjaaja Satu Linnanpuomi. Hän toimii samalla lipuntarkastajana.

Näytelmä tarjoaa kaikkea muuta kuin virallista pönötystä. Mukaan kannattaa varata puvun sijaan villapaita ja korkokenkien tilalle lenkkarit. Vanhassa tehdashallissa on syksyllä hyistä, ja näytöksen aikana tulee käveltyä paljon.

Tehdashalliin on rakennettu pienten huoneiden sokkelo, jossa katsojat pääsevät liikkumaan vapaasti. Huoneissa ei ole katsomoa tai lavaa. Näyttelijöiden ja katsojien välillä ei ole siis lainkaan rajaa, jota katsojat eivät saisi ylittää. Ainoastaan näyttelijöiden koskettaminen on kielletty.

Tätä elämystä kutsutaan immersiivikseksi. Katsojan on mahdollista uppoutua tarinan vietäväksi ja elää roolihenkilöiden kanssa tarinaa. Useimmiten immersiivisyys liitetään digiteknologiaan, mutta Otteita-näytelmästä voi nauttia täysin ilman laitteita.

Tosin Instagram ja Telegram tuovat yhden kerroksen lisää tarinaan, mutta kyse on katsojan valinnasta, haluaako hän niitä käyttää. Tässä näytelmässä katsojalla on poikkeuksellinen valta valita, mitä hän haluaa saada siitä irti. Haluaako pelata pokeria tai kilistellä maljoja Suomen hiihtäjien kunniaksi?

Katsottavaa on paljon enemmän kuin mitä lähes kahden tunnin esityksessä ehtii nähdä. Kaiken kiinnostavan näkeminen vaatisi melkeinpä toisen katselukerran.


Viiden nuoren pitkä jälki-istunto



Samuel Kujalan näyttelemä koulukiusattu ja syömishäiriöstä kärsinyt Moss fanittaa Queenin Bohemian Rhapsodya. Kuva: Tuomo Manninen.

Näytelmän juoni perustuu dramaturgiopiskelija Camilla Rantasen haastattelemien helsinkiläisten nuorten tarinoihin. Niihin on nidottu kehyskertomukseksi 34 vuotta sitten ilmestyneen Hollywood-elokuvan The Breakfast Clubin lähtökohta, jossa viisi nuorta on joutunut suorittamaan jälki-istuntoa. Vähitellen jokainen heistä avautuu omista ongelmistaan.

Lähden seuraamaan Samuel Kujalan näyttelemän Mossin matkaa telinevoimistelun pukkien koristamaan huoneeseen. Kujala puhuu vähän itse, vaan sen sijaan hän antaa videon kertoa tarinaa koulukiusaamisesta, joka johti syömishäiriöön.

Tarinan luonne muuttuu, kun paikalle ilmestyy hänen veljensä Perry (Joel Bonsdorff). He päättävät yhdessä kertoa videokameralle kokemuksiaan sosiaalityöntekijöistä.

Hetki on intiimi, sillä näyttelijät kehottavat katsojia tulemaan ihan parin metrin päähän. Nuorten kokemukset tulevat todeksi aivan eri tavalla kuin lehtiartikkeleissa, joissa ne on helppo ohittaa olankohtautuksella. Näytelmässä on kuitenkin tunne, että näyttelijä puhuu samalla suulla kuin käsikirjoittajan haastattelemat nuoret.

Pyörähdän Mossin huoneesta keskusaukiolle, jossa on meneillään suuri ilmastoaiheinen kalabaliikki. Näyttelijät Miko Petteri Jaakkola ja Anna Böhm kiistelevät siitä, mitä tapahtuu, kun tämä planeetta muuttuu asumiskelvottomaksi ihmisille. Onko jossain olemassa toinen pallo?


Monella tapaa historiallinen näytelmä



Ville Mikkonen tarjoilee nukketeatterissaan kenties näytelmän parasta antia. Kuva: Tuomo Manninen.

Otteita-näytelmässä on mahdollista kokea hyvin erilaisia tunteita ja tunnelmia yhden illan aikana. Näyttelijöiden tarinat kertovat muun muassa seksialan työstä, pahoinpitelystä kuin myös hevosen kuolemasta.

Erityisen kiinnostava on Johnin (Ville Mikkonen) tarina. Hän dominoi The Breakfast Club -elokuvan valokeilassa, mutta Otteita-näytelmässä hänet on työnnetty pieneen nurkkahuoneeseen leikkimään barbeilla. Maskuliinisuutta pursuava mies onkin yllättäen perheväkivallan uhri.

Johnin ja muiden roolihenkilöiden huoneet on sisustettu upeasti jokainen eri tavoin. Kun astuu huoneeseen, astuu toiseen maailmaan. Vastaan voi tulla hirvi tai röykkiö muovijätteitä.

Näin hienoa kokonaisuutta en ole nähnyt. Kaikkein upeinta on se, että koko komeus on suunnattu nuorille ja näyttelijöinäkin on joukko näyttelijäopiskelijoita ja nuoria lahjakkuuksia.

Otteita-näytelmä on monella tapaa historiallinen. Se on Suomen Kansallisteatterin upouuden nuortenteatteri Kantin ensimmäinen tuotanto ja samalla ensimmäinen näytelmä uusissa tiloissa Vallilan konepajalla. Se tarjoaa tilana aivan uusia mahdollisuuksia teatterille verrattuna perinteisiin saleihin, joissa penkit on pultattu lattiaan kiinni.

Jäänkin intopiukkana odottamaan Kantin ensi kevään esitystä Anne F, joka perustuu Anne Frankin päiväkirjaan.


Suomen Kansallisteatteri
Vallilan konepajan The Train Factory
Aleksis Kiven katu 17 A
00510 Helsinki



Blogin on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Veikka. Hän on parikymppinen nuorimies, joka pitää lukemisesta, kuvaamisesta ja uusista perunoista.

Me Viisi

Olemme viisihenkinen eteläsuomalainen bloggaajaryhmä. Esittelemme blogissamme kokeilemisenarvoisia käyntikohteita esimerkiksi paikallisia tapahtumia, hotelleja ja ravintoloita. Lisäksi käsittelemme muita kotimaan matkailua sivuavia aiheita.

0 kommenttia :