.png)
Kolme vahvaa naista kohtaa mökillä – Lilla Teaternin lavalla nähdään tunteiden räiskintää
 |
Suomenruotsalaisillakaan ei mene aina hyvin. Mökkimiljöössä kohtaa eräänlainen uusioperhe: eläkeikäinen rouva ja keski-ikäinen mies sekä heidän lapsensa, joilla on ikäeroa noin 30 vuotta. Kuva: Henrik Schütt. |
Lilla Teaternin
näytelmän Äktenskapsgrejen
mukana on mahdollista matkata
takaisin kesään ja mökille. Näytelmässä eletään elokuuta.
Irma
(Laila Björkstam)
on pitkäaikaisen miesystävänsä Fredin (Joachim
Wigelius)
kanssa mökillä. Paikalle saapuu myös Silja (Jonna
Järnefelt),
Irman tytär, ja Ca (Oksana
Lommi),
Fredin tytär.
Siljalla
on meneillään avioerokriisi. Hän potee tarpeettomuuden tunnetta,
kun miehen lisäksi lapset ovat lentäneet kotoa pois ja perheen
yhteinen kotikin on pantu vuokralle.
Silja
toivoo saavansa lohdutusta äidiltään, mutta äitipä ei sitä
hänelle suo. Äidillä itsellään on muuta ajateltavaa. Hän
suunnittelee Fredin kanssa häitä ja Espanjaan muuttoa.
Siljan
ex-puolisokin (Carl-Kristian
Rundman)
tulee mökille tämän tästä allekirjoitettavien papereiden kanssa
hämmentämään soppaan omaa lusikkaansa.
Tunteet ovat pinnassa
 |
Silja antaa hummerilla kyytiä äitinsä miesystävälle Fredille. Kuva: Henrik Schütt. |
Tunteet
ovat jokaisella naisella pinnassa. Jokainen tuntuu haluavan jotakin
toiselta: rakkautta, lohdutusta tai huomiota, mutta vuoron perään
kukin joutuu pettymään.
Pettymys
aiheuttaa itkua ja huutoa, alkoholin käyttöä ja
nyrkkeilyraivareita. Jopa hummeria käytetään lyömävälineenä.
Kaikki
kolme naista käyttäytyvät aluksi varsin samalla tavalla. Jos
heidän ongelmaansa tai pahaan oloonsa ei tule toivottua reaktiota,
tukea tai ymmärrystä, he suuttuvat silmittömästi.
Naiset
siis vaativat toiselta toivottua reagointia, esimerkiksi rakkautta,
mutta eivät itse osaa antaa muille sitä mitä muilta odottavat.
Hyvänä
esimerkkinä on adoptio, joka oli tapahtunut Siljan ollessa
pikkuvauva. Irma oli joutunut antamaan Siljan adoptoitavaksi
yksinhuoltajana ollessaan.
Silja
saa tietää asiasta vasta nyt mökillä adoptiopapereiden löydyttyä.
Silja oli ollut lyhyen aikaa adoptoituna ennen kuin Irma oli hakenut
hänet takaisin itselleen.
Silja
saa asiasta kuultuaan raivokohtauksen, johon Irma-äiti vastaa aika
kyynisesti.
Rakkautta anova tytär
 |
Silja toivoisi, että äiti tukisi häntä avioeron jälkeen. Äiti ei kuitenkaan halua tai osaa auttaa. Kuva: Henrik Schütt. |
Tässä
näytelmässä näyttelijät saavat todellakin panna parastaan:
vahvat tunteet esitetään itkien, raivoten ja huutaen varsin
estottomasti.
Enpä
ole ennen nähnyt Jonna Järnefeltin kieriskelevän ja konttaavan
lavalla itkemässä ja huutamassa. Rooli on vaativa, mutta Jonna
suoriutuu siitä rakkautta anovana tyttärenä loistavasti.
Riipaiseva on kohtaus, jossa Silja haluaisi halata äitiään, mutta
tämä pakenee tytärtään ympäri kesämökkiä juosten.
Laila
Björkstam Irma-äitinä esittää itseensä keskittyvää,
ikääntynyttä naista, joka ei tahdo nähdä totuutta tulevasta
aviomiehestään, eikä ilmeisesti ole ollut kykenevä kantamaan
vastuuta omasta lapsestakaan.
Nuorta
opiskelijaa Cata näyttelevä Oksana Lommi esittää osuvasti tuskaa
isästään eroamisesta potkunyrkkeillen lavalla.
Näytelmä esitetään ruotsiksi ja se on tekstitetty suomeksi.
Helsingin
Kaupunginteatteri
Lilla Teatern
Yrjönkatu 30
00100 Helsinki
Lisätietoja:
hkt.fi/esitykset/aktenskapsgrejen
Blogin on
kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Äippä.
Hän on keski-ikäinen perheenäiti, joka rakastaa hyviä kirjoja,
lähiruokaa ja janoaa uusia kokemuksia.
0 kommenttia :