.png)
Sanaton rakkaus on poikkeuksellinen kulttuuriteko – Kuuleva tajuaa, miten avuton on, kun ei ymmärrä viittomia
 |
Sanaton rakkaus kertoo kuuron ja kuulevan rakkaudesta. Päähenkilöinä nähdään Dawn Jani Birley ja Santeri Kinnunen. Kuva: Tommi Mattila. |
Harvanpa
näytelmän lopussa olen nähnyt sellaista määrää käsiä
heilumassa villisti ilmassa. Käsien nostaminen ilmaan vastaa
viittomakielessä aplodeja. Yhtä aikaa kuuluu perinteisiä kättentaputuksia.
Espoon
Kaupunginteatterissa kohtaavat kuurot ja kuulevat. Näytelmä Sanaton
rakkaus on poikkeuksellinen
kulttuuriteko, sillä siinä kaksi maailmaa yhdistyvät. Kuuleva
katsoja tajuaa, miten avuton itse onkaan, kun ei ymmärrä lainkaan
viittomia. Silloin on helpompi ymmärtää kuurojen asemaa kuulevien
maailmassa.
Sanattomassa
rakkaudessa kuuleva pääsee
jakamaan teatterielämyksen heikosti kuulevien katsojien kanssa,
sillä näytelmässä puhutaan rinnakkain suomea ja käytetään
suomalaista viittomakieltä. Koko kokonaisuus on myös tekstitetty
suomeksi ja englanniksi.
Näytelmän
päärooleissa nähdään kanadalaissyntyinen kuuro näyttelijä Dawn
Jani Birley
ja suomalainen kuuleva näyttelijä Santeri
Kinnunen.
Asetelma on siis sama kuin näytelmän juonessa. Birley näyttelee
kuurojenkoulun kuuroa siivojaa Sarahia ja Kinnunen koulun kuulevaa
opettajaa Jamesia.
Kaksikko
pelaa loistavasti yhteen, vaikka kommunikointi tapahtuu puheen sijaan
viittomakielellä. Birleyn viittomat ovat hämmästyttävän
ilmaisuvoimaisia. Hän pystyy kertomaan käsillään ja koko
kehollaan kokonaisia tarinoita. Kinnunen vaikuttaa hänen rinnallaan
varsin jäykältä, sillä hänen on täytynyt opetella näytelmää
varten kokonaan uusi kieli.
Kuuron ei tarvitse sopeutua kuulevien maailmaan
 |
James ja Sarah nauttivat Bachin musiikista. Sarah ei tosin kuule musiikkia, mutta tuntee äänen värähtelyt. Kuva: Tommi Mattila. |
Näytelmän juoni kulkee 1980-luvun Hollywood-elokuvan jalanjäljissä.
Miehen ja naisen kohtaamisesta syntyy rakkaus, jossa kuulevien ja
kuurojen maailma kohtaavat.
Kuulevien maailma on se todellisuus, jossa valtaosa elää. Kuurojen
maailma on puolestaan se, josta me kuulevat näemme vain pieniä
palasia, mutta jonka ydin on meille vieras.
Asetelma konkretisoituu parhaiten, kun Santeri Kinnusen näyttelemä
James laittaa Bachia soimaan. Sarah eli Dawn Jani Birley ei voi sitä
kuulla ja nauttia siitä, mutta hän tuntee vartalossaan musiikin
tuottamat ääniaallot. Niistä aalloista pääsevät nauttimaan myös
katsojat, kun näyttelijät asettuvat lavalle pitkäkseen ja antavat
vain musiikin soida.
Näytelmän keskeinen kysymys on se, pitääkö kuurojen elää
kuulevien ehdoilla. James ja Sarah työskentelevät koulussa, joka
sopeuttaa kuuroja elämään kuulevien kanssa. Kuurot oppivat
lukemaan huulilta ja toistamaan ääneen oppimiaan fraaseja.
Näkökulma edustaa 1970-luvun henkeä, joten tilanne on toivon mukaan
nykypäivänä toinen. Jameskin ymmärtää näytelmän myötä,
ettei Sarahin tarvitse muuttua kuulevien ehdoilla toimivaksi. Hänen
itsensä täytyy luopua ajatuksesta, että kuulevien valtakulttuuri
olisi ensisijainen verrattuna kuurojen kulttuuriin.
Tuo johtopäätös tarjoaa katsojalle mielettömän oivalluksen. Olen
itsekin aina ajatellut, että kuurous on menetys. Syntymästään
kuuro lapsi ei ole kuitenkaan menettänyt mitään, vaan hän on
saanut mahdollisuuden päästä sisälle kuurojen kulttuuriin.
Näyttelijöiden ei tarvitse teeskennellä kuuroutta
 |
Näytelmään on rakennettu lavasteiksi lasiset kopit, jotka toimivat koulun asuntolan huonena. Lasikopeilla on myös symbolinen merkitys, sillä kuurouden voi nähdä koppina. Kopissa oleva näkee ulkopuolen tapahtumat, muttei kuule ääniä. Kuva: Tommi Mattila. |
Olen
hehkuttanut tähän menessä vain päähenkilöparia. Heidän
lisäkseen lavalla
nähdään
joukko muita näyttelijää, muun muassa lukuisista televisio- ja
elokuvarooleista tunnetut Pertti
Sveholm,
Milka Ahlrooth
ja Meri Nenonen.
Sivuroolissa
nähdään myös Aino
Hakala,
joka on Dawn Jani Birleyn tavoin kuuro itsekin. On valtavan hienoa,
että näytelmään on löydetty koulutettuja näyttelijöitä, jotka
puhuvat viittomakieltä äidinkielenään.
Näytelmältä
menisi täysin pohja, jos kuulevat näyttelijät pyrkisivät
teeskentelemään kuuroutta. Nyt näytelmä koskettaa, sillä Birleyn
ja Hakalan ei tarvitse feikata. He ovat osa sitä kuurojen
kulttuuria, josta näytelmä kertoo.
On upeaa,
että Espooseen on löydetty päärooliin Birleyn kaltainen
valovoimainen kansainvälinen tähti. Birley
on esiintynyt muun muassa Suomessa, Ruotsissa, Kanadassa
ja Iso-Britanniassa. Hän tuokin persoonana raikkaan tuulahduksen
maailmalta.
Sanaton rakkaus on ehdottomasti Birleyn näytelmä. Toivoisin näkeväni hänet jatkossakin muissa teatterituotannoissa. Miten hienoa olisikaan nähdä moni klassikkonäytelmä viitottuna!
Espoon
Kaupunginteatteri
Revontulihalli
Revontulentie
8
02100
Espoo
Lisätietoja:
espoonteatteri.fi/sanaton-rakkaus
Blogin
on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Veikka.
Hän on parikymppinen nuorimies, joka pitää lukemisesta,
kuvaamisesta ja uusista perunoista.
Espoon Kaupunginteatteri tarjoaa blogimme lukijoille mahdollisuuden ostaa kaksi lippua yhden hinnalla lauantain 5.10. kello 19 tai perjantain 11.10. kello 19 näytökseen. Kahden lipun yhteishinta on 39 € + toimitusmaksu 1 € (normaalisti 39 € / kpl). Tarjous koskee vain uusia varauksia ja se on voimassa vain tästä linkistä: lippu.fi
0 kommenttia :