Kansallisteatteri käyttää modernia tekniikkaa nerokkaasti apuna – Uutuusnäytelmässä luodaan tunnelmaa livekuvauksella ja erikoistehosteilla


Annan (Elena Leeve) syntymäpäiväjuhlat muuttuvat riitelyksi kesämökin myymisestä. Koko suku tuntuu olevan häntä vastaan. Kuva: Tommi Mattila.

Sinivalas on vaikuttava Kansallisteatterin suuren näyttämön uutuustuotanto, jota kannattaa mennä katsomaan erityisesti sen tv-sarjamaisuuden ansiosta.

Kaikkihan tuntevat Raamatusta tarinan, jossa Joona joutuu valaan vatsaan ja lopulta Jumalan avulla pelastuu sieltä. Sinivalas-näytelmässä puhutaan useaan otteeseen valaan vatsaan joutumisesta ja siellä olemisesta. Näytelmän roolihenkilöt mieltävät olevansa valaan vatsassa, kun on tukala, epämiellyttävä tilanne käynnissä, esimerkiksi riita sukulaisten kanssa kesämökin myymisestä.

Tarina alkaa siitä, kun Anna (Elena Leeve) juhlii syntymäpäiväjuhliaan sukunsa mökkisaarella yhdessä aviomiehensä Matiaksen (Heikki Pitkänen), sukulaistensa ja salarakkaan mökkinaapurin Erkin (Eero Aho) kanssa.

Maljaa nostetaan ja grilliruokaa nautitaan, mutta silti Anna kokee tunnelman hieman teennäiseksi. Muutamaan otteeseen harpataan ajassa eteenpäin. Välillä Anna pussailee naapurin Erkin kanssa ja välillä taas masentuneen miehensä Matiaksen kanssa.

Näytelmässä ei tunnu olevan yhtä selkeää teemaa, vaan niitä on useita: masennus, perheen inhoaminen, uskonnollisuus, kielletty rakkaus, ystävyys, ilmastonmuutos ja ympäristö. Näistä näytelmä nostaa erityisesti huolen ilmastonmuutoksesta esiin. Esimerkiksi kaikki esityksessä käytetyt linnunlaulut ovat sukupuuttoon kuolleiden lintujen ääniä.


Yleisö pääsee kurkistamaan kulissien taakse



Myrskyävä meri syntyy kuvaamalla Annaa vihreää taustaa vasten. Taustalle lisätään tietokoneella meren aallokko. Kuva: Tommi Mattila.

Näytelmän erikoisinta ja vaikuttavinta antia on ehdottomasti livekamerakuvauksen käyttö. Se on yllättävä elementti näytelmässä. Tällaista modernia näytelmäteknologiaa saisi hyödyntää muissakin näytelmissä!

Videokuvaajien ansiosta yleisö pääsee sinne, minne ei normaalissa näytelmässä päästä, eli kulissien taakse, jossa – yllättävää kyllä – on lisää kulisseja.

Modernia tekniikkaa on käytetty nerokkaasti apuna. Esimerkiksi Annan moottoriveneajelu myrskyävällä merellä on vaikuttava green screen -erikoistehosteen hyödyntämisen ansiosta, mutta myös veneen keikutus, vesipisaroiden roiskiminen ja kankaiden leyhyttely tekevät myrskykohtauksesta hyvin autenttisen oloisen.

Näytelmä esitetään kuin se olisi kirjailijan tulkinta tapahtumista. Laura-kirjailija (Emmi Parviainen) heijastetaankin toisella puoliajalla suureksi taustatarkkailijaksi lavasteisiin katselemaan surullisena lavan tapahtumia.

Alakuloisuuden lisäksi koomisia piirteitä syntyy useampaankin otteeseen esityksen aikana, esimerkiksi silloin, kun sukulaiset istuvat pitkän pöydän ääressä ja pöydällä oleva kauko-ohjattava kamera kääntyy äänessä olevaan pöytäseurueen jäseneen.

Lisäksi yleisöltä irtoaa hyvät naurut siitä, kun Laura-kirjailija selostaa sukulaisten tappelua hyvinkin seikkaperäisesti, kuten mihin kohtaan kukin henkilö lyö toisiaan. Esimerkiksi henkilö on lyömässä päähän kuin hidastetussa filmissä, mutta kirjailija sanoo samaan aikaan tämän lyöneen toista vatsaan, jolloin näyttelijä korjaa tahallisen korostetusti ”virheen” ja lyökin toista hidastetusti vatsaan.


Lavastus ansaitsee kiitoksen



Laura-kirjailija ohjaa tarinan kulkua selostamalla tapahtumia taustakankaalta. Kuva: Tommi Mattila.

Näytelmän lavastus ansaitsee erityiskiitoksen. Se on minusta vakuuttava ja istuu hyvin livevideointiin!

Kun lavalla ei tapahdu mitään, valkokankaalla on keskiössä näytetty videointi, jota kuvataan livenä näyttämön ”etulavasteiden” asetelluissa ”takalavasteissa”. Ne esittävät Annan suvun kesämökkiä, ulkohuussia, saunaa ja venevajaa. Kun taas lavalla tapahtui jotakin, saatetaan valkokankaalla samaan aikaan näyttää ääneti kulissien takaisia tapahtumia.

Erityisesti Elena Leeven rooli Annana on hyvin vaativa, mistä iso arvostuksen peukku hänelle. Anna on näytelmän kiistaton päähenkilö, sillä hänen ajatteluunsa mennään sisälle muutamaankin otteeseen pysäyttäen hetkeksi muut henkilöt täysin. Ikään kuin taukonappulaa painettaisiin hetkeksi ja laitettaisiin kohta taas video käyntiin.

Anna on yksin kesämökin säilyttämisen kannalla. Sisko- ja velipuolet tuntuvat kaikki olevan häntä vastaan, vaikka myymisen taustalla onkin puhtaasti rahantarve.

Näytelmä tuntuu sanovan seuraavaa: vaikka oma suku olisikin vain ikävä rasite itselle, sukulaiset jakavat sentään saman historian ja taustan. Vaikka heidän naamoihinsa kyllästyisikin, he sentään pystyvät samaistumaan omaan asemaan, jos itsellä on paha olla.


Kansallisteatteri
Läntinen Teatterikuja 1
00100 Helsinki



Blogin on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Jäbä. Hän on parikymppinen opiskelija, joka pitää hyvän musiikin kuuntelusta ja urheilusta.

Me Viisi

Olemme viisihenkinen eteläsuomalainen bloggaajaryhmä. Esittelemme blogissamme kokeilemisenarvoisia käyntikohteita esimerkiksi paikallisia tapahtumia, hotelleja ja ravintoloita. Lisäksi käsittelemme muita kotimaan matkailua sivuavia aiheita.

0 kommenttia :