Viina vie, vaikka mies panee hanttiin – Tampereella pääsee mukaan unohtumattomalle ryyppyreissulle

28.1.2020 12.47 arviointi , tampere , tampereen työväen teatteri , teatteri 0 kommenttia

Kujeileva paroni antaa juopolle Jepelle mahdollisuuden olla päivä paronina. Siitä seuraa hullunmylly. Kuva: Kari Sunnari.

Mitä syntyy, kun Tanskan ja Norjan kansalliskirjailijana pidetyn Ludvig Holbergin 1700-luvun komedian tuo tähän päivään? Tuloksena on eri aikakausilla seikkaileva ryyppyreissu.

Tampereen Työväen Teatterissa parhaillaan esitettävän näytelmän päähenkilö Jeppe Niilonpoika (Joonas Heikkinen) on viinaan menevä mies, joka asuu maatilallaan vaimonsa Nillan (Anne-Mari Alaspää) kanssa.

Näytelmä alkaa Jepen mielestä hauskan tapahtuman kertomisella Viking Linen laivalta. Hän kusi kännipäissään laivan hissiin ja pakeni maradonamaisella tyylillä vartijaa hyttiinsä Nillan luo kertoen tapahtumasta kuin hyvänä vitsinä.

Sen jälkeen siirrytäänkin Jepen maatilalle, jossa Nilla käskee Jeppeä menemään kaupunkiin ostamaan saippuaa antaen kolikoita ostosta varten. Jeppe lähtee, mutta hetimiten kohtaa ongelmia matkallaan: jalat tuntuvat vievän väkisin Jaakko Suutarin (Miia Selin) mökkiin. Jaakko myy viinaa ja pian kolikot vaihtavat omistajaa.

Juoppohullun hallusinaatio

Onko tämä totta vaiko hallusinaatiota? Jeppe ryyppää niin paljon, ettei hahmota enää toden rajoja. Kuva: Kari Sunnari.

Varsin tuiterissa oleva Jeppe joutuu ihmeelliseen paikkaan: diskopallon kimalluksessa on paljon ihmisiä, on tanssia ja laulua, epäselvää ja rajua menoa. Onko tämä juoppohullun hallusinaatiota vai totta? Sitä Jeppe ei saa tietää. Hän vain seuraa hyörinää pää pyörällään kunnes sammuu puolialastomana lantatunkioon.

Siitä hänet löytää hullutteluja rakastava paroni (Jyrki Mänttäri) ja hänen sihteerinsä. He keksivät hassun hupailun: tehdään juoposta hetkeksi paroni ja tekeydytään hänen palvelijoikseen. Palautetaan sitten Jeppe takaisin hetken kuluttua vähän hupia saatuamme.

Jeppe viedään paronin linnaan ja puetaan paronin asuun. Herättyään ja hetken äimisteltyään asiaa Jeppe pääsee juonesta kiinni ja näyttää nauttivan, kun saa käskyttää paronin palvelijoita. Meno vaan yltyy, kun paroni-Jeppe käskee palvelijoita jo ”tappamaan” toisiaan. Veren vaan lentäessä pullosta Jepellä on hauskaa, on kiva hallita muita.

Jepen riehuminen vaan jatkuu, kunnes seuraa sammuminen. Paroni haluaa Jepen oikeuden eteen. Mitä Jepelle tapahtuu? Miten Nillan ja Jepen käy? Miksi Jeppe vaan juo?

Jalat vievät, vaikka pää vastustaa

Pukusuunnittelija Sanna Levo on saanut käyttää mielikuvitustaan 1700-luvun porvariston valkoisissa hepeneissä. Kuva: Kari Sunnari.

Tässäpä herkullinen fantasia juoppoudesta eli aiheesta, joka on aina vaan arka Suomessa. Jeppe on hauska mies, jonka ainoa syy juomiseen on että, miksei hän joisi.

Saippuan ostosta ei ole enää puhettakaan, kun jalat vaan vievät juomaan. Voimia ei ole hallita viinapirua. Örveltämisessä ei nähdä mitään pahaa. Työt ja arki jäävät taakse, kun viina vie.

Joonas Heikkinen esittää loistavasti viinaan menevää Jeppeä, miestä, jonka voimat eivät riitä viinan vastustamisen, vaikka haluaisikin. Jepen ”muuvit” ja lantionliikkeet huvittavat puhumattakaan jalkojen kulkeutumisesta viinan luo, vaikka pää vastustaa. Niin persoonallinen mies Jeppe näyttää olevan. Rooli istuu Heikkiselle erittäin sujuvasti.

Jyrki Mänttärin paroni on hassutteleva ja Jeppeä koekaniinina pitävä mies. Paroni näyttää nauttivan Jepen naurunalaiseksi tekemisestä. Mänttärin roolityö on hieno tällaisena omalaatuisena ylimyksenä, joka ehkä tylsistyneenä arkeensa hakee hupia erikoisuuksista.

Elävää musiikkia ja kaunista laulua

Pääosan esittäjä Joonas Heikkinen juo näytelmän aikana niin paljon vettä viinapullosta, että hirvittää. Luulisi rakon olevan täysi. Kuva: Kari Sunnari.

Näytelmässä on myös yhden miehen ”orkesteri” Lauri Schreck, jonka katsojat voivat muistaa Talent-ohjelmasta tai vaikkapa Helsingin Kaupunginteatterin Mörköoopperasta. Schreck soittaa kitaroiden, kosketinsoittimien ja rumpujen lisäksi konserttikannelta, mikä on aika harvinaista teatterissa. Todellinen monitaituri siis!

Elävä musiikki tuo aina sitä jotakin näytelmään ja lisäksi kuulemme erittäin kaunista laulua moniäänisenä. On hienoa, että Saska Pulkkinen saa jälleen esitellä laulunlahjojaan.

Musiikki on pääosin Lauri Schreckin säveltämää tai sovittamaa. Näytelmässä kuullaan toki tunnettujakin kappaleita, kuten Sibeliusta ja Camille Saint-Saënsia.

Näytelmässä on myös koira, Armi, joka valitettavasti tulee vain loppukohtauksessa iloisesti häntäänsä heiluttamaan. Koirafanina toivoisi joskus saavansa nähdä näytelmän, jossa koirallakin olisi selkeästi edes pieni rooli.

Lopputaputuksissa Armi taisi olla koko näyttelijäkaartin iloisin: häntä oli sen verran hurjassa vispauksessa, että selvästi näki koiran olevan ratkiriemuissaan pienestä roolista huolimatta.

Tampereen Työväen Teatteri

Hämeenpuisto 28–32

33201 Tampere

Lisätietoja: ttt-teatteri.fi/program/jeppe-niilonpoika

Blogin on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Äippä. Hän on keski-ikäinen perheenäiti, joka rakastaa hyviä kirjoja, lähiruokaa ja janoaa uusia kokemuksia.