.png)
Tampereella luetaan Juhannustanssien sensuroidut kohdat – Samassa lauseessa on Jumala ja mulkku
 |
Putouksesta tuttu Helmi-Leena Nummela loistaa Juhannustanssit-näytelmän pääroolissa. Kuva: Kari Sunnari. |
Tampereen
Pispalan poika Hannu Salama
kirjoitti varmaankin tunnetuimman teoksensa Juhannustanssit
vuonna 1964. Romaani sai aikaan syytteen jumalanpilkasta ja pitkäksi
venähtäneen oikeudenkäynnin. Teoksen kiistanalaiset kohdat
sensuroitiin seuraavaksi 25 vuodeksi.
Kohun myötä suurin osa suomalaisista on kuullut Salaman romaanista.
Uskoisin julkisuuden lisänneen kirjan myyntiäkin.
Nyt
55 vuotta romaanin julkaisun jälkeen Tampereen Työväen Teatteri on
tarttunut rohkeasti haasteeseen ja tuonut Juhannustanssit
näytelmänä 2010-luvulle.
Alastomuus, alkoholi, seksi ja ne 1960-luvulla pahennusta
aiheuttaneet kirjan kohdat tuntuvat varsin viattomilta. Niin monessa
liemessä nykypäivän televisio- ja elokuvamaailman ihminen on jo
pyöritetty.
Juhannustanssit kuvaa yhtä juhannusaattoiltaa ja -yötä
jossakin maaseudulla. Tanssilavalle tulee bändi busseineen.
Tanssitaan, juodaan, poltetaan kokkoa ja naidaan.
Kaikkea
tätä ja paljon muuta tulee tuutin täydeltä
televisiovastaanottimista harva se päivä ilman, että yksikään
pappi tai muukaan ihminen olisi kiinnostunut reagoimaan asiaan.
Loppu on mysteeriota
 |
Bussi lavasteena on nerokas keksintö. Pyörivällä lavalla siitä saadaan varsin monikäyttöinen sen esittäessä milloin leirintäaluetta ja milloin backstagea. Löytyypä saunakin siitä. Kuva: Kari Sunnari. |
Näytelmä
alkaa tanssilla, johon vedetään yleisöäkin mukaan. Bändi soittaa
upeasti ja laulajalla (Helmi-Leena
Nummela)
on heleä ääni. On ihana kesäilta ja kokkokin odottaa polttamista.
Näytelmässä
on paljon hienoja keksintöjä, kuten ilmapallot, jotka kuvaavat
kokkoa. Kokko pääsee karkuun yleisön joukkoon, ja Lassen veli
Risto (Kaisa
Sarkkinen)
hakee sen takaisin uimalla.
Juhannusyössä
on monella odotuksia, haaveita ja toiveita. Kirsti (Eriikka
Väliahde)
tuntuu saavan juhannuksena inspiraation valokuvaamisesta. Kenties
alan opiskelu kiinnostaa.
Pettymyksiltäkään ei voi välttyä. Bändin solisti on aiemmin
seurustellut bändin vetäjän kanssa, mutta nyttemmin vaihtanut
kumppanin kosketinsoittajaan. Juhannusyönä laulaja ei palaa vanhan
rakkaansa luokse.
Kaiken juhlinnan keskellä näytelmä muuttuu: luetaan ne kielletyt
kohdat Salaman kirjasta. Samasta lauseesta löytyy Jumala ja mulkku.
Kas, eivätkö ne sen kummempia olleetkaan ne kielletyt rivit, ehdin
ajatella. Niin se maailma on muuttunut reilun 50 vuoden aikana. Ei
niistä virkkeistä kukaan enää reagoisi mitenkään.
En ole lukenut kirjaa, joten en osaa sanoa, miten se päättyy.
Ainoastaan tiedän sen, miten lavalla sen halutaan päättyvän.
Näytelmässä mainitaan, että tarinan kuuluisi päättyä niin,
että sorsa kuolee ja keikkabussille käy kotimatkalla pahasti. Mutta
tässä näytelmässä niin ei haluta käyvän.
Alkaa kova lavan ympäri juoksu, johon sorsakin tulee mukaan.
Juoksijat välillä nykivät, välillä kouristelevat strobovaloissa.
En pysy ihan perässä, mitä se tarkoittaneekaan. Loppu on
mysteeriota.
Kunnon jytinät
 |
Näytelmän loppu jää hämäräksi. Musiikki jumputtaa, valot vilkkuvat ja esiintyjät nykivät. Kuva: Janne Vasama. |
Näytelmä on hyvin erilainen kuin mitä olen ennen nähnyt. Se ei
ole mitenkään helppo, vaan sekava, raju ja hurja.
Jokaisella henkilöhahmolla tuntuu olevan joku ongelma, pettymys tai
trauma, jota ei pysty muuttamaan. Näytelmä on tietyllä tapaa
mustavalkoinen ja aika yksioikoinen, sillä asioita ei tunnuta
pystyvän parantamaan.
Hieman toivoa silti pilkahtelee. Esimerkiksi Kirsti väläyttää
mahdollisuutta lähteä pois maaseudulta.
Isosta näyttelijäporukasta ihailen erityisesti Helmi-Leena Nummelaa
bändin laulajan osassa ja vähän kertojanakin. Helmi-Leenalla on
ihanan heleä ääni, jota olisi kuunnellut enemmänkin. Hänen
roolityönsä laulajana on nappisuoristus. Ulkonäöltään ja
olemukseltaan hän on kuin ilmetty bändin jäsen.
Nuori
näyttelijäksi opiskeleva Minea
Lång
esittää vaativan roolin entisenä sotilaana. Rooli ei ole helppo,
mutta Minea suoriutuu siitä hienosti. Hänen roolihahmonsa
on kiinnostunut sorsista, varsinkin pehmoisista sellaisista, joita saa
rutistella rajustikin. Pehmosorsaa sylissään kantava sotilas on
varsin riipaiseva.
Tehosteet,
valot, videoprojisoinnit ja muu nykyajan tekniikka tuovat oman
lisämausteensa näytelmään. Bändikin saa lopussa aikaan
aikamoiset jytinät kunnon volyymillä.
Tampereen
Työväen Teatteri
Hämeenpuisto
28–32
33201
Tampere
Lisätietoja:
ttt-teatteri.fi/program/juhannustanssit
Blogin
on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Äippä.
Hän on keski-ikäinen perheenäiti, joka rakastaa hyviä kirjoja,
lähiruokaa ja janoaa uusia kokemuksia.
0 kommenttia :