.png)
Ikitiessä koskettavat eniten lasten kohtalot – Lahden näytelmä kertoo palan Suomen synkintä historiaa
 |
Antti Tuurin romaaniin perustuva näytelmä kertoo Jussi Ketolan (Jori Halttunen) muilutusmatkan Suomesta Neuvostoliittoon. Pasifismia kannattava mies kokee matkallaan mieletöntä väkivaltaa. Kuva: Lauri Rotko. |
En ole lukenut
kirjailija Antti Tuurin
Ikitie-romaania
tai nähnyt kirjaan pohjautuvaa Jussi-palkittua elokuvaa. Siksi olin
varsin valmistautumaton Lahden Kaupunginteatterin Ikitie-näytelmään.
Tiesin
ainoastaan juonen pääpiirteissään, mutta en sen enempää. Sen
tähden näytelmä kosketti syvästi. Se oli vavahduttava, järkyttävä
ja suorastaan riipaiseva kertoessaan palasen Suomen historiaa.
Näytelmän
päähenkilö Jussi Ketola on mies Kauhavalta, jolla on vaimo ja
kolme lasta. Hänen ainoa toiveensa on saada asua rauhassa talossaan.
Hänen epäonnekseen
hän oli kansalaissodassa ”väärällä” puolella. Toki hän
ainoastaan kuskasi kuolleita, eikä tappanut valkoisia. Tästä
löytyy kuitenkin syy siihen, että Lapuan liikkeeseen kuuluvat
päättävät muiluttaa hänet itärajalle.
Niinpä Jussi
haetaan kotoa keskellä yötä ja autokuljetukset itärajalle
alkavat. Hän kuitenkin pääsee karkuun ja pakenee Neuvostoliittoon.
Koston antisankari tarjoaa puukkoa
 |
Jussin pään sisällä riivaa Kalevalasta tuttu Kullervo, joka tarujen mukaan menetti elämänsä aikana kaiken. Hän kosti raivon vallassa sukunsa murhat, mutta samalla menetti myös traagisesti kaikki rakkaansa. Kuva: Lauri Rotko. |
Itärajan
epämääräiset muilutukset ovat yksi Suomen historian noloimpia
kohtia. Näytelmästä tekee entistä karumman se, että se perustuu
osin tositapahtumiin. Antti Tuuri on käyttänyt päähenkilön
esikuvana Nestori Saarimäkeä, jonka tarinaa näytelmäkin mukailee.
Jussi
Ketola päätyy Saarimäen tavoin Petroskoihin töihin
rakennustyömaalle ja sieltä hänet siirretään
amerikansuomalaiseen kommuuniin Hopeaan erilaisiin maataloustöihin.
Suomeen
Jussilla ei ole asiaa niin kauan kuin Lapuan liike vaikuttaa. Hänen
vaimollensa ilmoitettiin hänen jo kuolleen.
Näytelmässä
tapahtuvat raakuudet, kuten pienen Pauli-pojan ampuminen, tuntuivat
erityisen pahoilta. Historiastamme löytyy silmitöntä teurastusta,
niskalaukauksia ja väkivaltaa.
Kaiken
raakuuden keskellä Jussi säilyttää ihmisyytensä tarttumatta
puukkoon, vaikka hänen päässään takoo rumpua Kalevalasta tuttu
koston ja vihan antisankari Kullervo. Tämä
hokee Jussille koston nautinnosta, mutta hän on periaatteen mies,
eikä tapa vaikka mikä olisi.
Väkivallattomuus
on ihailtavaa, mutta kuinka moni pystyisi samaan, jos rakkaat
tapetaan silmiemme edessä.
Synkkyyden keskellä hupailua
 |
Marko Nurmi, Henri Tuominen ja Jari-Pekka Rautiainen esittävät voimistelunauhoilla karjakoiden tanssin. Kuva: Lauri Rotko. |
Näyttelijä
Jori Halttunen
esittää Jussi Ketolaa vahvasti. Hän luo hahmosta konstailemattoman
ja väkivaltaa viimeiseen asti kaihtavan miehen.
Roolityö
vaatii vahvaa tulkintaa, sillä Jussi-isän suru poikansa ruumiin
äärellä on näytelmän koskettavinta. Halttunen tekee mahtavan
suorituksen raskaassa roolissa.
Henri Tuominen
Kullervona oli vakuuttava ja suorastaan hurja valkoiseksi maalatuissa
kasvoissaan. Hän sähisee Jussin korvan juuressa pikkupiruna ja
paukuttaa kuoleman rumpuja.
Lapset,
Mary (Anna Mäki) ja
Pauli (Jami Hatara /
Ilmari Ryymin),
koskettavat katsojan sydäntä erityisesti. Kaiken kaaoksen ja
raakuuden keskellä lasten kohtalot satuttavat.
Nämä
lapset kuvastavat loistavasti monien lasten kohtaloita erilaisissa
vainoissa ja sodissa. Toinen heistä ammutaan ja toinen erotetaan
vanhemmistaan, joten hänen kohtalostaan katsoja ei saa tietää
enempää.
Synkkyydestään
ja raakuudestaan huolimatta näytelmässä on myös hupaisia kohtia,
kuten venäläisten karjakkojen hupaisat kutsuhuudot
nauhatansseineen. Karjakoita esittää kolme salskeaa miestä
naisiksi pukeutuneina, ja se vasta yleisöä naurattaa.
Toinen
huvittava kohtaus on ruokakaupassa käynti. Petroskoilaisille asiakkaille tiskit
ovat tyhjät, mutta dollareilla maksaville ilmestyy
täydet hyllyt. Tässä kohtauksessa myyjä (Mari Naumala)
hersyttää yleisöstä hyvät naurut.
Ikitie
pistää miettimään maailman hulluutta. Jokainen meistä haluaisi
vain asua rauhassa rakkaidensa kanssa, kuten Jussi Ketola. Miksei
näin saisi tehdä?
Lahden
Kaupunginteatteri
Kirkkokatu 14
15140 Lahti
Lisätietoja:
lahdenkaupunginteatteri.fi/produktio/216/ikitie
Blogin on
kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Äippä.
Hän on keski-ikäinen perheenäiti, joka rakastaa hyviä kirjoja,
lähiruokaa ja janoaa uusia kokemuksia.
0 kommenttia :