Kaikkein kipeimmät asiat naurattavat Tampereen tragikomediassa – Elämä vyöryy rytinällä, kun vanhemmat päättävät tehdä itsemurhan


Pieni Väinö-Kai on kuin sirkuseläin. Hänen tekemisiä ihmetellään suureen ääneen, kun hän apinan raivolla hakkaa tablettiaan. Kuva: Kari Sunnari, Tampereen Työväen Teatteri.

Näyttelijä Hanna Seppä kuuli erikoisen tarinan iäkkäästä pariskunnasta, joka päätyi tekemään avustetun itsemurhan Belgiassa. Mies ja nainen olivat terveitä, mutta heitä pelotti vanheneminen ja sen mukanaan tuomat sairaudet.

Tapahtuma oli varsin absurdi, joten Seppä päätti tarttua siihen yhdessä ohjaaja Antti Mikkolan kanssa. Näin syntyi Tampereen Työväen Teatterin näytelmä Avustettu itserakkaus.

Itsemurhasta syntyy yllättävän kepeä komedia tai oikeammin tragikomedia. Siinä saa luvan kanssa nauraa roolihahmojen peloille ja toiveille. Esimerkiksi pariskunnan miestä pelottaa tehdä itsemurha, mutta vielä enemmän häntä hirvittää yksin jääminen.

Näytelmä on kertomus ihmisten pohjattomasta itsekeskeisyydestä, narsistisuudesta, jota meissä kaikissa on. Joku tahtoo vauvan, mutta ei kestä synnytystä. Toinen tahtoo parisuhteen, mutta ei vastoinkäymisiä.

Katsojan on helppo tunnistaa roolihahmojen piirteitä itsestään ja muista ihmisistä. Yksilökeskeinen kulttuurimme kannustaa tietynlaiseen narsismiin, joka voi johtaa melkoisiin ylilyönteihin, kuten Mikkolan ja Sepän näytelmä osoittaa.


Koomikko ja parturi-kampaaja


Selja saa katsojan pohtimaan, minkälaisia itsekkäitä motiiveja lahjan antajalla voi olla. Hän itse täyttää jotakin tyhjää aukkoa sisällään lahjoja antamalla. Kuva: Kari Sunnari, Tampereen Työväen Teatteri.

Näytelmässä pääosassa ei itse asiassa ole itsemurhaa suunnitteleva pariskunta, vaan heidän poikansa Jari (Tommi Raitolehto). Hän on stand up -koomikko ja itsekeskeinen ääliö. Mikkola ja Seppä ovat kirjoittaneet hänestä aikuisen vauvan, joka hamuaa rakkautta, mutta ei osaa antaa sitä muille.

Jari kohtaa pieleen menneen keikkansa jälkeen parturissa Seljan (Emmi Kaislakari), joka harjoittelee parturi-kampaajaksi. Sen jälkeen kaikki menee lähes tulkoon kuin klassisissa rakkaustarinoissa. Ei tarvita kuin saksien osuma korvalehteen ja lyhyt käynti ensiavussa, niin rakkaus leiskuaa.

Katsoja jää tosin pohtimaan, toteuttiko rakastuminen vain heidän molempien narsistisia tarpeitaan. Selja tunnisti, että parturin penkkiin istahti tunnettu lavapersoona. Samalla hän keksi, että siinä olisi isä hänen tuleville lapsilleen.

Jari taas näki kauniin nuoren tytön, eikä miehen tarvinnut nähdä muuta, sillä testosteronit pitivät huolen lopusta.

Joka tapauksessa Jarista ja Seljasta tulee pari, vaikka kumpikaan heistä ei tunnu kuuntelevan toistaan. Heille tärkeintä on omat visionsa, joskin he luulevat, että ne ovat heidän yhteisiä tavoitteitaan.


Vieraille tuputettava kahvia ja suklaata



Jarin vanhemmat päättävät kertoa kahvikupposella itsemurhastaan. Poikaa ja miniää järkyttää koko ajatus. Kuva: Kari Sunnari, Tampereen Työväen Teatteri.

Ankea elämä vyöryy rytinällä Jarille, joka on luullut selviävänsä elämästä luovimalla sieltä, mistä aita on matalin. Sattuma tuo hänen elämäänsä vaimon ja aviottoman lapsen. Se vetää humoristisen stand up -koomikon vakavaksi.

Kaikkein mainioimpia ovat kuitenkin Jarin vanhemmat. Inkku (Teija Auvinen) ja Pöpi (Auvo Vihro) ovat mainio pari, jonka maneerit ovat tuttuja mummoloista. Vieraille on suorastaan tuputettava vieraanvaraisuuden vuoksi suklaata ja kahvia.

Auvisen esittämä mainio Inkku-rouva poikkeaa kuitenkin rohkeasti käytösnormeista. Hän on kurkkuaan myöten täynnä sitä, että hänen on pitänyt huolehtia muista, mutta kerjätä rakkautta itselleen.

Kaikki hänen päänsä sisälle patoutunut viha pursuaa holtittomasti. Samalla menevät sukupuoliroolit sekaisin, kun rouvasta tulee perheen pää. Inkku haluaa päättää edes yhdestä asiasta itse ja se asia on kuolema. Siksi hän on varannut hyvissä ajoin lennot Belgiaan ja sieltä bussikyydin Sveitsiin.

Kaiken ankeuden keskellä elää kuitenkin tulevaisuuden toivo, pieni Väinö-Kai (Jooa Lehtonen / Väinö Muje). Vanhempiensa hylkäämä lapsi on kasvanut ruutuun kiinni. Poika on syntynyt yhden illan suhteesta vahinkona eli hän on eräänlainen äärimmilleen viedyn narsismin hedelmä.

Loppujen lopuksi Avustettu itserakkaus kertoo kipeän tarinan, jossa monessa kohtaa haluaisi itkeä tai ainakin huutaa omaa tuskaansa ääneen. Sen sijaan kaikki paha olo purkautuu hervottomana nauruna. Näytelmän loppukohtauksessa tiivistetäänkin osuvasti, että kaikkein kipeimmät asiat naurattavat myös eniten.


Tampereen Työväen Teatteri
Hämeenpuisto 28–32
33201 Tampere



Blogin on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Veikka. Hän on parikymppinen nuorimies, joka pitää lukemisesta, kuvaamisesta ja uusista perunoista.

Me Viisi

Olemme viisihenkinen eteläsuomalainen bloggaajaryhmä. Esittelemme blogissamme kokeilemisenarvoisia käyntikohteita esimerkiksi paikallisia tapahtumia, hotelleja ja ravintoloita. Lisäksi käsittelemme muita kotimaan matkailua sivuavia aiheita.

0 kommenttia :