.png)
Arvoituksellisia muunnelmia on sanataiteen juhlaa: yli kaksi tuntia puhetta rakkaudesta
 |
Roolihahmot nauttivat näytelmän edetessä useita lasillisia konjakkia. Kuva: Aki Loponen. |
Lavalla palaa yksi
ainoa jalkalamppu ja levysoitin toistaa haikeaa Edward Elgarin
viulusävelmää Enigmaa.
Oikeastaan Enigma ei
ole yksi sävellys, vaan siitä on peräti 14 erilaista muunnelmaa.
Säveltäjän
kerrotaan sanoneen, että muunnelmien pohjalla on tunnettu laulu.
Kukaan ei ole kuitenkaan onnistunut selvittämään sitä. Kun luulee
pääsevänsä siitä jyvälle, sävelmä muuttuu jälleen
tuntemattomaksi.
Samanlaista
salaisuutta pyöritellään Helsingin Kaupunginteatterin näytelmässä
Arvoituksellisia muunnelmia.
Lavalla on kaksi norjalaista miestä Abel Znorko ja Erik Larsen.
Heitä esittävät Heikki
Kinnunen
ja Ilkka Heiskanen.
Znorko
on Nobel-palkinnon voittanut kirjailijanero. Hänen tuorein teoksensa
kuvaa rakkautta hyvin intiimillä tavalla.
Kirjailija
on eristäytynyt omaan huvilaansa Norjanmeren saarelle. Hän antaa
poikkeuksellisen haastattelun paikallislehden toimittajalle Erik
Larsenille.
Puhe kuin runoa
 |
Kinnusen esittämä Abel Znorko on hyvin ristiriitainen hahmo. Toisaalta hän on intohimoinen rakastaja, mutta toisaalta yksinäisyydessään riutuva erakko. Kuva: Aki Loponen. |
Arvoituksellisia
muunnelmia
on sanataiteen juhlaa. Heiskanen ja Kinnunen ovat käytännössä
koko näytelmän ajan lavalla ja puhuvat lähes taukoamatta.
Dialogissa
vilisee kielikuvia. Rakkaus onkin oiva aihe jutun juureksi.
Näyttelijöiden puhe on melkein kuin runoa.
Ei
voi kuin ihailla Heiskasen ja Kinnusen näyttelijäntaitoja! Näytelmä
kestää yli kaksi tuntia, mutta näyttelijät haparoivat vain
muutaman kerran vuorosanoissaan. Opeteltavaa tekstiä on varmasti
ollut satoja sivuja.
Roolihahmot
ovat yllättävän erimielisiä siitä, mitä rakkaus on. Znorkolle
se on ruumiillista hekumaa. Larsenin mielestä se tarkoittaa
yhdessäoloa ja välittämistä.
Näytelmässä
edetään filosofisissa pohdinnoissa rakkauden ytimeen. Pohdinta
itkettää ja naurattaa. Znorkolla on tapana sanoa, että totuus on
karumpaa kuin valhe. Se pitää näytelmässä hyvin paikkansa.
Viiden teatterin yhteistyö
 |
Näyttelijöillä on yllään hyvin arkiset vaatteet. Ne voisivat hyvin olla heidän omansa. Kuva: Aki Loponen. |
Näytelmä on
ranskalaisen kirjailijan Éric-Emmanuel Schmittin
käsialaa. Helsingin Kaupunginteatterissa nähtävä versio on
syntynyt viiden suomalaisen teatterin yhteistyönä. Näytelmä
nähdään Helsingin lisäksi Hämeenlinnassa, Riihimäellä, Turussa
ja Kuopiossa.
Yhteistyö
tarkoittaa konkreettisesti sitä, että lavastus on suunniteltu
Hämeenlinnan teatterissa ja se on toteutettu Kuopion
kaupunginteatterissa. Myös puvustus, tarpeisto ja ääni- sekä
valosuunnittelu ovat syntyneet samalla tavoin vastuita jakamalla.
Lopputulos
on kuitenkin saumattomasti toimiva kokonaisuus. Näyttämö on
sisustettu rikkaan miehen olohuoneeksi. Lavalla on nahalla
päällystetty sohva ja työtuoli.
Ei sovi myöskään unohtaa
konjakkikarahvia, josta Znorko ja Larsen alinomaan siemailevat.
Puvustus
on tavattoman yksinkertaista ja pelkistettyä. Tuntuu aivan siltä
kuin Heiskanen ja Kinnunen olisivat tulleet lavalle omat vaatteet
päällään. He eivät rooliasuja edes kaipaa, sillä heidän
molempien kokemus ja lavakarisma korvaavat vaatimattomat puitteet.
Helsingin
Kaupunginteatteri
Studio Pasila
Ratamestarinkatu 5
00520 Helsinki
Lisätietoja:
hkt.fi/esitykset/arvoituksellisia-muunnelmia
Blogin on
kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Veikka. Hän
on 21-vuotias nuorimies, joka pitää lukemisesta, kuvaamisesta ja
uusista perunoista.
0 kommenttia :