Sylvia – hellyttävä näytelmä koiran omistamisesta

Mikä sitoo ihmisen ja koiran yhteen?



Jari Pehkonen, Heidi Herala ja Elina Aalto päätyvät steriloinnin jälkeen halimaan samalle sohvalle. Kuva: Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri

Elina Aalto pyörii Heidi Heralan ja Jari Pehkosen jaloissa. Hän esittää Studio Pasilan näyttämöllä koiraa.

Äkkiseltään Sylvia-näytelmä voi kuulostaa lapsille suunnatulta. Kyseessä on kuitenkin pikemminkin aikuisten ihmissuhdedraama.

Sylvia on yhdysvaltalaisen A. R. Gurneyn käsialaa oleva teos 90-luvulta. Näytelmä sai ensi-iltansa 1995 New Yorkissa.

Sen jälkeen sitä on esitetty muun muassa Pariisissa ja Lontoossa. Näytelmä on ehtinyt käydä kertaalleen jo Helsingissä kohta kymmenen vuotta sitten.

Näytelmän suosion syy on helppo oivaltaa: Sylviassa päästään ihmisyyden ytimeen. Mikä yhdistää meidät koiriimme? Onko se geenien syytä vai olisiko kyse rakkaudesta?

Sylvia ei anna suoraa vastausta kumpaankaan kysymykseen. Se kuitenkin porautuu hyvin tarkkanäköisesti koiraihmisten elämään.


Koira täyttämään pinnallista elämää



Greg (Pehkonen) ihastuu tyttökoiraan ja saa samalla vaimossaan kateuden puuskan aikaan. Kuva: Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri

Elina Aalto pääsee niin lähelle koiraa kuin ihminen oikeastaan voi päästä. Hän hyppii ja pomppii kuin nuori koira ja on häpeilemättömän suorasukainen.

Villapaitaan pukeutuneeseen näyttelijään esittämässä koiraa on aluksi vaikea suhtautua vakavasti. Näytelmän edetessä siihen kuitenkin tottuu.

Näytelmä alkaa Gregin (Pehkonen) löytäessä Sylvia-koiran (Aalto) yksin puistosta. Mies on etsinyt jo pitkään pinnalliseen elämäänsä sisältöä ja koiran ottaminen tuntuu täydelliseltä ratkaisulta.

Gregin vaimo Kate (Herala) ei ole yhtä innoissaan uudesta perheenjäsenestä. Hän on juuri saanut lähetettyä maailmalle lapsiparvensa. Koiran myötä taloon tulisi jälleen uusi hoidettava.

Katen vastustuksesta huolimatta koira saa jäädä väliaikaisesti.

Ratkaisu horjuttaa avioparin pitkäkestoista avioliittoa. Koira vie yhä enemmän Gregin aikaa ja mielenkiintoa.

Ero tai koirasta luopuminen tuntuvat olevan ainoita ratkaisuja aviokriisiin.


Tom ja näkymätön rottweiler



Pertti Koivula on mainio rottweilerin omistajan roolissa hirmuinen koiranpanta kettinkeineen kaulansa ympärillä. Kuva: Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri

Sylvia on täynnä osuvia ja koskettavia kohtauksia. Esimerkiksi Sylvian kissan jahtaaminen kuulostaa ja näyttää juuri siltä kuin oikean koiran kanssa liikkuessa.

Yhtä osuvia ovat Gregin keskustelut rottweilerin omistaja Tomin (Pertti Koivula) kanssa. Miehet keskustelevat syvällisesti parisuhteen kiemuroista alkaen aina koirien juoksuaikaan asti.

Tomin rottweiler pysyy koko näytelmän ajan näkymättömissä, mutta omistajan puheiden pohjalta koirasta syntyy hyvin eloisa kuva.

Heidi Herala pääsee loistamaan Elina Aallon ja Jari Pehkosen kanssa irrotellessaan. Erityisesti Heralan ja Aallon tappelukohtaus on huvittava.

Myös Heralan tanssimuuvit ovat näytelmän parhaita paloja. Niissä kohtauksissa hän pääsee irrottelemaan kunnolla. Kohtaukset kirvoittavat yleisöstä remakat naurut.

Näytelmän loppukohtaus on todella liikuttava. Siitä on vaikea selviytyä kuivin silmin.


Helsingin Kaupunginteatteri
Studio Pasila
Ratamestarinkatu 5
00520 Helsinki



Blogin on kirjoittanut Me Viisi -bloggaajaryhmän jäsen nimimerkki Veikka. Hän on 19-vuotias nuorimies, joka pitää lukemisesta, kuvaamisesta ja uusista perunoista.

Me Viisi

Olemme viisihenkinen eteläsuomalainen bloggaajaryhmä. Esittelemme blogissamme kokeilemisenarvoisia käyntikohteita esimerkiksi paikallisia tapahtumia, hotelleja ja ravintoloita. Lisäksi käsittelemme muita kotimaan matkailua sivuavia aiheita.

0 kommenttia :